Taitaa olla melkein kaksi viikkoa siitä, kun tänne viimeksi kirjoittelin. Syömiset eivät ole menneet ollenkaan hyvin. Olen illat paiskinut hommia ja palkinnut itseäni fazerin sinisellä ja jopa pizzalla. Lopputuloksen voi arvata.
Mietin jo hetken, että lopetanko kokonaan blogin pitämisen. Tällä hetkellä elämä on aika paineista, enkä halua että tämä blogi,
laihduttaminen tai kuntoilu ovat yksi kiviriippa lisää muutenkin jo
stressaavassa tilanteessa. Blogia en kuitenkaan aio deletoida, koska en aio luovuttaa elämäntapojen muutosprojektini suhteen, ja tämä on ollut hyvä apuväline omien ajatusten selkeyttämiselle.
Aion muutenkin muuttaa lähestymistapaani tähän elämäntapojen muuttamiseen ja laihduttamiseen. Heivaan pois kaikki viikkokohtaiset paino- ja liikuntatavoitteet ja yritän vain keskittyä uusien elämäntapojen opetteluun ja omien ajattelutapojeni vähittäiseen muuttamiseen. Olen viime viikkojen aikana tarkkaillut omia ajatusmallejani, jotka liittyvät erityisesti syömiseen, ja huomannut niissä on paljon sellaista joka stressaavassa ja raskaassa elämäntilanteessa altistaa itsensä palkitsemiseen ja lohduttamiseen tai rauhoittamiseen ruoan avulla.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Kiire jatkuu ja kunto rapistuu
Olo on kieltämättä aika väsähtänyt eikä muutenkaan mitenkään hirveän iloinen. Tekemistä, paineita, huolia ja deadlineja on tällä hetkellä liikaa, enkä ole vieläkään palautunut yli kuukausi sitten alkaneesta flunssasta. Nuha ja yskä vaivaavat yhä, ja lämpö nousee iltaisin 37-37,5 asteen tienoille. Minulla on ollut aiemminkin monta kuukautta kestävää lämpöilyä, jonka syytä ei ole saatu selville. Siksi en ole nytkään viitsinyt hakeutua lääkärille, vaikka ehkä pitäisi.
Myös vanhimmalla pojalla on ollut viime viikon alusta lähtien ensin päänsärkyä ja lauantaista lähtien kuumetta. Hän oli tänään lääkärillä ja huomenna menee jatkotutkimuksiin. Hänestä olen huolissani, koska mitään flunssan oireita ei ole muuten ollut. Toivottavasti kyse on vain flunssasta tai muusta vaarattomasta.
Kuntoilut ja laihduttamiset ovat olleet ihan naftaliinissa. Unohdin viime perjantaina kokonaan punnituksenkin (mikä oli toisaalta hyvä juttu, koska punnitustulos olisi kumminkin pilannut päivän ja viikonlopunkin - en ole senkään jälkeen uskaltautunut vaa'alle). Ensi viikon jälkeen pitäisi kiireiden vähän helpottaa, joten ei muuta kuin sitä odotellessa...
Myös vanhimmalla pojalla on ollut viime viikon alusta lähtien ensin päänsärkyä ja lauantaista lähtien kuumetta. Hän oli tänään lääkärillä ja huomenna menee jatkotutkimuksiin. Hänestä olen huolissani, koska mitään flunssan oireita ei ole muuten ollut. Toivottavasti kyse on vain flunssasta tai muusta vaarattomasta.
Kuntoilut ja laihduttamiset ovat olleet ihan naftaliinissa. Unohdin viime perjantaina kokonaan punnituksenkin (mikä oli toisaalta hyvä juttu, koska punnitustulos olisi kumminkin pilannut päivän ja viikonlopunkin - en ole senkään jälkeen uskaltautunut vaa'alle). Ensi viikon jälkeen pitäisi kiireiden vähän helpottaa, joten ei muuta kuin sitä odotellessa...
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Kuulumiset: kiirettä ja läskien kasvatusta
Olen ollut tämänkin viikon tosi kiireinen, ja ensi viikkokin näyttää samanlaiselta. Tällä viikolla neljä eri deadlinea kaatuu päälle, ensi viikollakin muutama. Koetan silti pistäytyä päivittämään perjantaipunnituksen tuloksen. Ja voin valitettavasti luvata, että viime viikonlopun syöminkien reissun jäljiltä on odotettavissa todella masentavia lukemia. :(
Laitan teille myös linkin tänään julkaistuun mielenkiintoiseen ja tärkeään blogautukseen. Siinä käsitellään toistuvien matalaenergisten dieettien sekä samanaikaisen liian rankan liikunnan vaikutusta aineenvaihduntaan. Tässä metabolic damage -ilmiössä on varmaankin pohjimmiltaan kyse samasta asiasta, jota käsittelin jossain täällä blogissa jokin aika sitten: laihduttanut henkilö saa syödä 20 % vähemmän kuin samankokoinen, joka ei ole koskaan laihduttanutkaan.
Laitan teille myös linkin tänään julkaistuun mielenkiintoiseen ja tärkeään blogautukseen. Siinä käsitellään toistuvien matalaenergisten dieettien sekä samanaikaisen liian rankan liikunnan vaikutusta aineenvaihduntaan. Tässä metabolic damage -ilmiössä on varmaankin pohjimmiltaan kyse samasta asiasta, jota käsittelin jossain täällä blogissa jokin aika sitten: laihduttanut henkilö saa syödä 20 % vähemmän kuin samankokoinen, joka ei ole koskaan laihduttanutkaan.
 |
| Kuva: Tumblr |
perjantai 22. helmikuuta 2013
Perjantaipunnari
Tällä kertaa perjantaipunnituksen viikkosaldo oli miinusmerkkinen: -300 g eli paino oli 64.8 kg. Tuo suurinpiirtein 300 g/viikko on sellainen pudotusnopeus, jota pidän itselleni tällä hetkellä ihanteellisena. Tietysti iloani hiukan himmentää se, että painoin samaisen 64.8 kg jo kaksi viikkoa sitten, ts. paino ei ole käytännössä pudonnut ollenkaan siinä ajassa.
Kävin tänään ostamassa kahdet farkut, kokoa 38. Kyse oli KappAhlin 10 e -alesta/farkut, jota hyödynsin ostamalla kahdet (tummansiniset ja mustat) farkut työvaatteiksi. Eräissä muissa paikoissa tuon kokoisten farkkujen kokolapussa olisi lukenut 40 eikä 38. Joka tapauksessa oli huomattavasti hauskempaa ja mieltä ylentävämpää ostaa koon 38 kuin koon 40 farkut! :) Minulla on vaatekaapissa useita koon 36 farkkuja, mutta näytän niissä siltä kuin tursuaisin makkarankuoresta ulos. Ja tässä painossa en välitä muutenkaan pukeutua matalavyötäröisiin housuihin, koska niissä näytän varmaankin vähän samalta kuin viime vuotisen Putouksen tähti Samantha. :D
Olen nyt muutaman päivän poissa netin ääreltä ja blogosfääristä, koska lähdemme tänään illalla miehen kanssa kahdestaan pidennetylle viikonloppureissulle. Kyseessä ei ole mikään romanttinen viikonloppumatka, vaan mies osallistuu erääseen hiihtotapahtumaan ja minä menen mukaan kannustamaan häntä.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Ja tervetuloa, uusi lukija!
Kävin tänään ostamassa kahdet farkut, kokoa 38. Kyse oli KappAhlin 10 e -alesta/farkut, jota hyödynsin ostamalla kahdet (tummansiniset ja mustat) farkut työvaatteiksi. Eräissä muissa paikoissa tuon kokoisten farkkujen kokolapussa olisi lukenut 40 eikä 38. Joka tapauksessa oli huomattavasti hauskempaa ja mieltä ylentävämpää ostaa koon 38 kuin koon 40 farkut! :) Minulla on vaatekaapissa useita koon 36 farkkuja, mutta näytän niissä siltä kuin tursuaisin makkarankuoresta ulos. Ja tässä painossa en välitä muutenkaan pukeutua matalavyötäröisiin housuihin, koska niissä näytän varmaankin vähän samalta kuin viime vuotisen Putouksen tähti Samantha. :D
Olen nyt muutaman päivän poissa netin ääreltä ja blogosfääristä, koska lähdemme tänään illalla miehen kanssa kahdestaan pidennetylle viikonloppureissulle. Kyseessä ei ole mikään romanttinen viikonloppumatka, vaan mies osallistuu erääseen hiihtotapahtumaan ja minä menen mukaan kannustamaan häntä.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Ja tervetuloa, uusi lukija!
torstai 21. helmikuuta 2013
Ruokarytmipohdintaa (vol. 2)
Olen ollut huomaavinani olevani jollain tasolla henkisesti riippuvainen iltasyömisestä. Iltaisin käy usein niin, että iltapala tulee syötyä
jo parin tunnin sisällä päivällisestä, ja välillä se tulee syötyä
monessa osassa, ts. koko ilta kuluu mutustaessa jotain. Jos olen monta tuntia yhteen menoon syömättä illalla, tulee jotenkin
tyhjä olo, ihan kuin puuttuisi jotain. Tästä voisi varmankin vetää sen
johtopäätöksen, että syöminen toimii minulle jonkinlaisena rentoutumiskeinona
tai helppona ja mukavana ajanvietteenä, kun olen väsynyt.
Aion nyt kiinnittää entistä enemmän huomiota ateriarytmiin erityisesti iltaisin ja koetan opetella pärjäämään illat niin, että syön iltapalan vasta yhdeksän aikoihin eli vähän ennen nukkumaan menoa.
Eräs vähän harmittava juttu on, että en ole juurikaan päässyt kokeilemaan sitä, että syödessä keskittyisin rauhassa ruoan makuun ja tiedostaisin paremmin, mitä syön. Syön nimittäin lähes aina pääateriat jonkun seurassa. Esim. lounaan syön arkisin yleensä mukavan opiskelukaverin kanssa, jolloin keskustelen niin vilkkaasti, että en kunnolla edes tiedosta mitä olen syömässä. :) Ja kotona ruokapöydässä keskityn yleensä tarjoilemaan ruokaa lapsille sekä siihen miten tai mitä he syövät eli en silloinkaan voi kunnolla keskittyä omaan syömiseeni.
Aion nyt kiinnittää entistä enemmän huomiota ateriarytmiin erityisesti iltaisin ja koetan opetella pärjäämään illat niin, että syön iltapalan vasta yhdeksän aikoihin eli vähän ennen nukkumaan menoa.
Eräs vähän harmittava juttu on, että en ole juurikaan päässyt kokeilemaan sitä, että syödessä keskittyisin rauhassa ruoan makuun ja tiedostaisin paremmin, mitä syön. Syön nimittäin lähes aina pääateriat jonkun seurassa. Esim. lounaan syön arkisin yleensä mukavan opiskelukaverin kanssa, jolloin keskustelen niin vilkkaasti, että en kunnolla edes tiedosta mitä olen syömässä. :) Ja kotona ruokapöydässä keskityn yleensä tarjoilemaan ruokaa lapsille sekä siihen miten tai mitä he syövät eli en silloinkaan voi kunnolla keskittyä omaan syömiseeni.
tiistai 19. helmikuuta 2013
Ajatuksia ateriarytmistä
Ruokarytmi tai sen puuttuminen ovat ainakin minulle olleet avainasemassa painonhallinnan suhteen. Harvemmin ongelmana ovat olleet ne suuret ateriakoot, vaan (sekä koon että lukumäärän puolesta) liialliset ja epäterveelliset välipaloista. Päivästä toiseen suht samanlaisena pysyvä säännöllinen ruokarytmi ja riittävän - mutta ei liian - isot ja nälän hyvin pitävät pääateriat ovat avainasemassa syömisen hallinnan onnistumisessa.
Tällainen ruokarytmi on itselleni ollut kaikkein toimivin:
Aamiainen klo 6.30-8 välillä
Lounas 11-12
Välipala 14-15
Päivällinen 17-18
Iltapala 20-21
Viikonloput ovat olleet syömisen hallinnan suhteen hankalia, koska silloin päivällinen on usein jäänyt kokonaan pois tai muuttunut välipalamaiseksi. Silloin iltasyöminen on aika usein riistäytynyt käsistä. Esim. lauantaisin (miehen lounasseteleiden ansiosta) ollaan aika usein kauppareissun yhteydessä käyty syömässä lounas jossain ravintolassa. Silloin lounas on saattanut olla niin runsas, että päivällistä ei tule ollenkaan tehtyä, ja illalla sitten onkin sitten tullut käytyä jatkuvasti jääkaapilla. Tuo on aika hyvä esimerkki siitä, että ateriakoollakin on merkitystä, ts. joko liian suuret tai pienet ateriakoot sotkevat ateriarytmin.
Löysin eilen anopilta saamastani tammikuun puolessa välissä ilmestyneestä Kotiliedestä jutun, joka käsittelee ateriarytmiä ja sitä, mitä ainakin osa ravitsemustieteen ammattilaisista tällä hetkellä ajattelee ko. aiheesta. Jutussa on haastateltu ravitsemusterapeuttia ja ravitsemusfysiologian professoria, ja lainaan tänne kohtia jotka kiinnostivat eniten itseäni.
Jutussa suositellaan sattumoisin juuri tuota samaa ateriarytmiä, joka itsellänikin on, ja jonka olen alkujaan Kiloklubista omaksunut. Ainoana erona omaan ruokarytmiini verrattuna on, että jutun mukaan iltapäivän välipalan voi halutessaan jättää kokonaan pois. Itse olen ajatellut, että ilman iltapäivän välipalaa (siis jos syön lounaan vaikkapa klo 11 ja päivällisen ko 17.30) syömisten väli tulee liian pitkäksi.
Haastatellun proffan mukaan pientä nälkää ei tarvitse pelätä, vaan on ihan hyvä, että ateriakertojen välillä ehtii tulla nälkä, koska silloin ruoansulatus ja erityisesti insuliinia erittävä haima saavat levätä. Tämä myös mahdollistaa rasvanpolton alkamisen, koska rasvanpoltto alkaa vasta muutama tunti syömisen jälkeen. Jos napostelee yhtä mittaa (syö esim parin tunnin välein), insuliinintuotanto pysyy jatkuvasti korkeana ja rasvan varastoituminen läskiksi lisääntyy. Ja kun rasvaa varastoituu liikaa (enemmän kuin rasvasoluun mahtuu), sitä alkaa kertyä myös muualle elimistööön, jolloin muodostuu tulehdustila (se taas vähitellen voi johtaa kakkostyypin diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin).
Jutussa sanotaan, että jos nälkä sattuu yllättämään aterioiden välissä, voi juoda vaikkapa kupin teetä tai kahvia tai syödä purkkaa tai hedelmän, koska näiden vaikutus insuliinintuotantoon on vain lyhytaikainen.
Artikkeli oli itselleni ihan hyödyllistä luettavaa, koska olen suhtautunut näläntunteeseen ristiriitaisesti. Olen toisaalta ajatellut, että nälkää on parasta mahdollisimman paljon vältellä, koska se heikentää syömisen hallintaa. Ja osittain tuo pelko onkin ihan aiheellinen, koska liian pitkät ateriavälit ja riittämätön syöminen saattavat johtaa hallitsemattomaan naposteluun. Toisaalta tässäkin on kysymys asiasta, jonka suhteen pitää vain löytää jonkinlainen tasapaino vaikkapa juuri tuon ruokarytmin avulla. Ja jotkut ihmiset vain kestävät paremmin pitkiä ateriavälejä kuin toiset (ilmeisesti miehillä on tässä suhteessa naisia helpompaa).
Tällainen ruokarytmi on itselleni ollut kaikkein toimivin:
Aamiainen klo 6.30-8 välillä
Lounas 11-12
Välipala 14-15
Päivällinen 17-18
Iltapala 20-21
Viikonloput ovat olleet syömisen hallinnan suhteen hankalia, koska silloin päivällinen on usein jäänyt kokonaan pois tai muuttunut välipalamaiseksi. Silloin iltasyöminen on aika usein riistäytynyt käsistä. Esim. lauantaisin (miehen lounasseteleiden ansiosta) ollaan aika usein kauppareissun yhteydessä käyty syömässä lounas jossain ravintolassa. Silloin lounas on saattanut olla niin runsas, että päivällistä ei tule ollenkaan tehtyä, ja illalla sitten onkin sitten tullut käytyä jatkuvasti jääkaapilla. Tuo on aika hyvä esimerkki siitä, että ateriakoollakin on merkitystä, ts. joko liian suuret tai pienet ateriakoot sotkevat ateriarytmin.
Löysin eilen anopilta saamastani tammikuun puolessa välissä ilmestyneestä Kotiliedestä jutun, joka käsittelee ateriarytmiä ja sitä, mitä ainakin osa ravitsemustieteen ammattilaisista tällä hetkellä ajattelee ko. aiheesta. Jutussa on haastateltu ravitsemusterapeuttia ja ravitsemusfysiologian professoria, ja lainaan tänne kohtia jotka kiinnostivat eniten itseäni.
Jutussa suositellaan sattumoisin juuri tuota samaa ateriarytmiä, joka itsellänikin on, ja jonka olen alkujaan Kiloklubista omaksunut. Ainoana erona omaan ruokarytmiini verrattuna on, että jutun mukaan iltapäivän välipalan voi halutessaan jättää kokonaan pois. Itse olen ajatellut, että ilman iltapäivän välipalaa (siis jos syön lounaan vaikkapa klo 11 ja päivällisen ko 17.30) syömisten väli tulee liian pitkäksi.
Haastatellun proffan mukaan pientä nälkää ei tarvitse pelätä, vaan on ihan hyvä, että ateriakertojen välillä ehtii tulla nälkä, koska silloin ruoansulatus ja erityisesti insuliinia erittävä haima saavat levätä. Tämä myös mahdollistaa rasvanpolton alkamisen, koska rasvanpoltto alkaa vasta muutama tunti syömisen jälkeen. Jos napostelee yhtä mittaa (syö esim parin tunnin välein), insuliinintuotanto pysyy jatkuvasti korkeana ja rasvan varastoituminen läskiksi lisääntyy. Ja kun rasvaa varastoituu liikaa (enemmän kuin rasvasoluun mahtuu), sitä alkaa kertyä myös muualle elimistööön, jolloin muodostuu tulehdustila (se taas vähitellen voi johtaa kakkostyypin diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin).
Jutussa sanotaan, että jos nälkä sattuu yllättämään aterioiden välissä, voi juoda vaikkapa kupin teetä tai kahvia tai syödä purkkaa tai hedelmän, koska näiden vaikutus insuliinintuotantoon on vain lyhytaikainen.
Artikkeli oli itselleni ihan hyödyllistä luettavaa, koska olen suhtautunut näläntunteeseen ristiriitaisesti. Olen toisaalta ajatellut, että nälkää on parasta mahdollisimman paljon vältellä, koska se heikentää syömisen hallintaa. Ja osittain tuo pelko onkin ihan aiheellinen, koska liian pitkät ateriavälit ja riittämätön syöminen saattavat johtaa hallitsemattomaan naposteluun. Toisaalta tässäkin on kysymys asiasta, jonka suhteen pitää vain löytää jonkinlainen tasapaino vaikkapa juuri tuon ruokarytmin avulla. Ja jotkut ihmiset vain kestävät paremmin pitkiä ateriavälejä kuin toiset (ilmeisesti miehillä on tässä suhteessa naisia helpompaa).
Kuulumisia ja lohiresepti
Laihdutus etenee lähes huomaamattomin vauvanaskelin ja liikuntakin on ollut vähäistä. Viime viikkoina on ollut iltaisin kaikenlaisia kiireitä, ja välillä en yksinkertaisesti ole päässyt liikkumaan senkään vuoksi kun mies on ollut työreissuilla. Koetan kuitenkin päästä tänään tai huomenna kuntosalille.
Flunssakaan ei ole vielä ohi, vaan nuha ja yskä vaivaavat ärsyttävästi. Tällä kertaa kyllä opin sen, että kipeänä -varsinkaan flunssan alkuvaiheessa- ei mennä tekemään mitään rankempia liikuntasuorituksia.
Leikkasin talteen muutama viikko sitten joko ruotsalaisesta Allersista tai Hemmets Journalista (en muista kummasta) muutaman reseptin. Niiden joukossa oli kiinnostavasta vaikuttava ohje Laxgryta med curry. Tein sen muuten ohjeen mukaan, paitsi jätin kalakastikkeen pois ja korvasin kalaliemikuution kasvisliemikuutiolla, koska ko. aineksia ei meidän jääkaapistamme sattunut löytymään. Padasta tuli ihan hyvää, vaikkakin melko keittomaista ollakseen pataa. Ohjeessa oli tarjoiluehdotuksena leipä, mutta keitin lisukkeeksi riisiä. Harmiksi en tullut ottaneeksi valmiista ruoasta kuvaa.
Curryinen lohipata
4:lle
450 g lohifileetä (nahka, rasva ja ruodot poistettuna)
suolaa ja mustapippuria
2 porkkanaa
2 palsternakkaa
3 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl currya (laitoin vähemmän)
7 dl kalalientä (laitoin 7 dl vettä + 1 kasvisliemikuution)
2 dl kermaa (käytin 7 % ruokakermaa)
1 rkl punaista currytahnaa (laitoin vähemmän)
5 tippaa aasialaista kalakastiketta
125 g vihreitä herneitä
Koristeluun:
persiljaa, chilihiutaleita
1. Leikkaa lohifilee paloiksi ja mausta ne suolalla ja pippurilla.
2. Vipaloi juurekset ja valkosipuli ohuelti.
3. Kuullota muutama minuutti öljyn ja voin sekoituksessa juureksia ja valkosipulia. Lisää curryt, kalakastike, kalaliemi ja kerma. Anna kiehua hiljalleen vartin verran. Lisää lohikuutiot ja herneet, anna hautua vielä jonkin aikaa. Lisää suolaa ja pippuria jos tarpeen. Koristele persiljalla ja chilihiutaleilla. Tarjoa leivän kanssa.
Flunssakaan ei ole vielä ohi, vaan nuha ja yskä vaivaavat ärsyttävästi. Tällä kertaa kyllä opin sen, että kipeänä -varsinkaan flunssan alkuvaiheessa- ei mennä tekemään mitään rankempia liikuntasuorituksia.
Leikkasin talteen muutama viikko sitten joko ruotsalaisesta Allersista tai Hemmets Journalista (en muista kummasta) muutaman reseptin. Niiden joukossa oli kiinnostavasta vaikuttava ohje Laxgryta med curry. Tein sen muuten ohjeen mukaan, paitsi jätin kalakastikkeen pois ja korvasin kalaliemikuution kasvisliemikuutiolla, koska ko. aineksia ei meidän jääkaapistamme sattunut löytymään. Padasta tuli ihan hyvää, vaikkakin melko keittomaista ollakseen pataa. Ohjeessa oli tarjoiluehdotuksena leipä, mutta keitin lisukkeeksi riisiä. Harmiksi en tullut ottaneeksi valmiista ruoasta kuvaa.
Curryinen lohipata
4:lle
450 g lohifileetä (nahka, rasva ja ruodot poistettuna)
suolaa ja mustapippuria
2 porkkanaa
2 palsternakkaa
3 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl currya (laitoin vähemmän)
7 dl kalalientä (laitoin 7 dl vettä + 1 kasvisliemikuution)
2 dl kermaa (käytin 7 % ruokakermaa)
1 rkl punaista currytahnaa (laitoin vähemmän)
5 tippaa aasialaista kalakastiketta
125 g vihreitä herneitä
Koristeluun:
persiljaa, chilihiutaleita
1. Leikkaa lohifilee paloiksi ja mausta ne suolalla ja pippurilla.
2. Vipaloi juurekset ja valkosipuli ohuelti.
3. Kuullota muutama minuutti öljyn ja voin sekoituksessa juureksia ja valkosipulia. Lisää curryt, kalakastike, kalaliemi ja kerma. Anna kiehua hiljalleen vartin verran. Lisää lohikuutiot ja herneet, anna hautua vielä jonkin aikaa. Lisää suolaa ja pippuria jos tarpeen. Koristele persiljalla ja chilihiutaleilla. Tarjoa leivän kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)