Ruokarytmipohdintaa (vol. 2)

Olen ollut huomaavinani olevani jollain tasolla henkisesti riippuvainen iltasyömisestä. Iltaisin käy usein niin, että iltapala tulee syötyä jo parin tunnin sisällä päivällisestä, ja välillä se tulee syötyä monessa osassa, ts. koko ilta kuluu mutustaessa jotain. Jos olen monta tuntia yhteen menoon syömättä illalla, tulee jotenkin tyhjä olo, ihan kuin puuttuisi jotain. Tästä voisi varmankin vetää sen johtopäätöksen, että syöminen toimii minulle jonkinlaisena rentoutumiskeinona tai helppona ja mukavana ajanvietteenä, kun olen väsynyt.

Aion nyt kiinnittää entistä enemmän huomiota ateriarytmiin erityisesti iltaisin ja koetan opetella pärjäämään illat niin, että syön iltapalan vasta yhdeksän aikoihin eli vähän ennen nukkumaan menoa.

Eräs vähän harmittava juttu on, että en ole juurikaan päässyt kokeilemaan sitä, että syödessä keskittyisin rauhassa ruoan makuun ja tiedostaisin paremmin, mitä syön. Syön nimittäin lähes aina pääateriat jonkun seurassa. Esim. lounaan syön arkisin yleensä mukavan opiskelukaverin kanssa, jolloin keskustelen niin vilkkaasti, että en kunnolla edes tiedosta mitä olen syömässä. :) Ja kotona ruokapöydässä keskityn yleensä tarjoilemaan ruokaa lapsille sekä siihen miten tai mitä he syövät eli en silloinkaan voi kunnolla keskittyä omaan syömiseeni.