Perjantaipunnitus

Tänään aamulla ikävä vaaka-tylsimys näytti lukemaa 65.1. Toisin sanoen kolmesataa grammaa enemmän kuin viime perjantaina. Ehkä ne grammat tulivat kekseistä, jotka kuopus sai eilen ystävänpäivälahjaksi kaveriltaan (ja ne taivaallisen hyvät keksit oli leiponut tuon kaverin äiti, joka on ammatiltaan kondiittori). En tiedä miten siinä niin kävi, mutta minä jotenkin tulin syöneeksi kaikki lapsiparan ystävänpäiväkeksit, vaikka tarkoitus oli maistaa vain yksi. :( Onneksi en ole ammatiltani kondiittori - lopputulosta ei olisi vaikea arvata.

Jossain postauksessa mainitsin, että viime viikot ovat olleet aika raskaita. Pari viime päivää eivät ole kyllä tuoneet minkäänlaista helpotusta asiaan. Kaikenlaisia pienempiä ja suurempia huolia on ilmaantunut eteen. Lisäksi pari viime yötä ovat kuluneet valvoessa. Ja liikunnatkin ovat olleet ihan nollissa.

Onneksi lapset sentään ovat paranemaan päin (kahdella pojista on molemmissa korvissa tulehdus). Positiivista myös on, että sain tänään viime hetkillä valmiiksi erään mieltä painaneen urakan, ja voin viettää paremmalla omallatunnolla viikonloppua.

Minulle on myös tällä viikolla selvinnyt, että olen koko ensi kesän töissä, mikä on toisaalta hyvä juttu, koska pääsen koulutustani vastaavaan hommaan. Mutta tietyllä tavalla on harmi, että olen töissä lähes kokonaan lasten loma-ajat.