torstai 31. tammikuuta 2013

Aivan mielettömän hyvä blogikirjoitus !!!

Ja kyseessä ei tietenkään ole oma blogipäivitykseni, vaan Pöperöproffa-blogin tänään ilmestynyt kirjoitus nälän tunteesta, ateriarytmistä ja syömisen hallinnasta. Tuo kirjoitus vastaa NIIN moniin kysymyksiin, jotka omassa syömisessä ovat kummastuttaneet ja raivostuttaneet (iltasyöpöttely ja miksi päivällä ei ole nälkä jne.) Nyt on niin kiire, että en ehdi tuota enempää käsitellä, mutta kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa.

Alla vielä etukäteen merkattuna tämän päivän syömiset - saas nähdä pitävätkö vielä illalla paikkaansa:

aamupala: 2 palaa kaurasydänleipää, 2 tl margariinia (käytän aina margariinia jossa 60 tai 70 % rasvaa), paistettu kananmuna, pari mukillista maitokahvia, 1 tuore luumu
lounas: 40 g kevyesti ruskistettuja halloumiviipaleita, annos kikhernekuskusia, 2 rkl makeaa soijakastiketta, salaattia (jossa ihanaa punaista salanova-salaattia, oranssia paprikaa, tomaattia, punasipulia, kukkista) + vinegretteä, lasi vettä, muki maitokahvia
välipala: 20 g pähkinäsekoitusta, 2 tuoretta luumua
päivällinen: madekeittoa, viipale kaurasydänleipää + 1 tl margariinia, lasi vettä
iltapala: raejuustovälipala (200 g raejuustoa + 100 g mansikkaa + 100 g mustikkaa) + 2 tl hunajaa, 1 dl punaviiniä



Pupun ruokaa. ;)
Lounas

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tunnustus, kuulumisia ja ruokapäiväkirjaa


Kiitokset suosikkibloggaajiini kuuluvalle Amandalle tunnustuksesta, joka lämmitti mieltä!  :) 

Jaan tunnustuksen (joka pitäisi periaatteessa antaa eteenpäin viidelle blogille joilla on alle 200 lukijaa) eteenpäin seuraaville blogeille / bloggaajille, jotka ovat molemmat uusia täällä blogimaailmassa ja joiden kirjoituksia on ollut mukavaa lukea:

1.Vaa-an vanki -blogiin Taatelille
2. Not Hot Mama -blogiin Minkkikselle


Syömiset ovat tämän viikon ajan sujuneet yllättävän ongelmattomasti, varsinkin verrattuna edellisiin viikkoihin ja kuukausiin. En ihan täysin itsekään tajua, miten tämä lähti näin hyvin sujumaan pitkän takkuilun jälkeen. Onko ruokapäiväkirjan pitämisellä näin ratkaiseva merkitys?

Eilen söin jopa liian vähän (1400-1500 kcal), varsinkin kun ottaa huomioon että olin illalla tunnin  kävelylenkillä. Yksi syy kyllä saattaa löytyä viikonlopun syömisistä (=mättämisistä), energiavarastot olivat kai niin tulvillaan että nälkä ei ole hirveästi vaivannut.

Tänään kävin kuntosalilla. Teen yleensä (tai siis tarkoituksena olisi tehdä) kaksi kertaa viikossa kaikkien lihasryhmien treenin (8-10 eri liikettä). Nostin tänään painoa/vastusta kaikissa liikkeissä, ja tein vähän lyhyempiä sarjoja. Treenin jälkeen oli väsynyt ja hyvä olo.

Juoksemisen sen sijaan tuntuu vielä aika kaukaiselta ja vähän pelottavaltakin ajatukselta, koska aerobinen kunto ei taida olla kovinkaan hääppöinen. Mutta ehkä parin viikon kuluttua alan juosta lyhyitä matkoja, aluksi pari tolpanväliä kerrallaan. Sykemittarikin täytyy ottaa käyttöön, jotta osaan liikkua aluksi riittävästi myös matalammilla sykealueilla ja kehittää peruskuntoa.

Tässä tämän päivän syömiset:
aamupala: kaurapuuroa (Elovena Omena-kaneli-pussipuuro), 1/2 dl raejuustoa, vajaa 1 dl mustikoita, 1 dl mustikkakeittoa, maitokahvia
lounas: kasvislasagnea, jäävuorisalaattia ja tomaattia, 1-2 rkl majoneesia, lasi vettä
välipala: teeta ja suklaakonvehti (minulle tarjottiin ainakin kolme kertaa lisää, mutta en ottanut) :)
päivällinen: madekeittoa, ruisleipää+margariinia, lasi vettä, 2 irtokarkkia
iltapala: Profeel-rahkarae-purkki + 100 g mansikoita + pieni annos (1 dl) papu-bataattipataa (tuo viimeinen johtui siitä, että olin vielä nälkäinen enkä halunnut mennä yhtään nälkäisenä nukkumaan)

Kannattaa huomioda noita alla olevaa Kiloklubin lukuja katsoessa, että en ole merkannut liikuntoja ollenkaan, joten tuo antaa hiukan todellista pienemmän kalorisuosituksen.


tiistai 29. tammikuuta 2013

Ruokapäiväkirjaa alkuviikolta

Olen viikonlopusta lähtien ollut pienessä flunssassa. Myös nuorin ja vanhin poika ovat olleet kipeinä. Ehdin jo viime viikolla ihmetellä, miten en ole ollut flunssassa ikuisuuksiin, vaikka ympäriltä porukkaa lakoaa sängyn pohjalle. No, olisi pitänyt koputtaa puuta, koska heti seuraavana päivänä aloin itse niiskuttaa ja aivastella. Onneksi oireet ovat olleet suht lievät.

Päätin aloittaa ruokapäiväkirjan pidon, koska sillä on ollut ainakin minun kohdallani syömistä järkevöittävä vaikutus. Parasta tietysti olisi, jos ruokia ei tarvitsisi merkkailla minnekään. Aion pyrkiä siihen itsekin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä ongelmana vain on, että en oikein luota kykyyni arvioida itselleni sopivaa ruokamäärää. Tulen helposti syöneeksi liikaa (varsinkin välipaloja), ja  saattaa käydä niinkin päin että syön liian vähän.

Maanantai 28.1.
aamupala: 3-4 dl smoothieta (mukana mansikkaa, mustikkaa, banaania, maustamatonta jogurttia, rahkaa), pari mukillista maitokahvia
lounas: 2-3 dl kikhernekuskusia, 2 rkl makeaa chilikastiketta, 2 Hälsans Kökin seesamnugettia, salaattia (jossa jäävuorisalaattia, punasipulia, paprikaa, avokadoa ja kukkista), 2 rkl vinegrette-salaatinkastiketta, maitokahvia
välipala: 20 g (=kourallinen) pähkinäsekoitusta
päivällinen: 3 dl pinaattikeittoa, 1 kananmmuna, leipää (kuitua 10g/100g) + margariinia, lasi vettä
iltapala: purkki skyr-rahkaa, omena, 1 dl punaviiniä






Tiistai 29.1.
aamupala: 2 dl smoothieta, 1 viipale ruisleipää + margariinia, kahvia maidolla
lounas: 2-3 dl kikhernekuskusia, 1 Hälsans Kökin seesamnuget, salaattia (jossa jäävuorisalaattia, punasipulia, paprikaa, avokadoa ja kukkista), 2 rkl vinegrette-salaatinkastiketta, lasi vettä, maitokahvia
välipala: 20 g (=kourallinen) pähkinäsekoitusta
päivällinen: papu-bataattipataa, lasi vettä
iltapala: mansikka-raejuusto-välipala (200 g mansikkaa + 200 g rasvatonta raejuustoa + 2 tl hunajaa),  tuore luumu ja aprikoosi


lauantai 26. tammikuuta 2013

+1000 g ja ajatuksia onnellisuudesta

Kuten otsikosta voi päätellä, painonpudotuksessa ollaan vielä melkein lähtölukemissa. Päässäni ei siis vieläkään ole tapahtunut "naksahdusta" tai en ole vieläkään saanut "metsästettyä" itselleni sellaista motivaatiotasoa, että pääsisin eroon tuosta ikuisesta ilta-napostelusta.

Kuluva viikko on ollut kiireinen, ja elämässä on ollut melko isoja asioita pohdittavana. (Kirjoitan niistä enemmän, jos ja kun suunnitelmat jossain vaiheessa toteutuvat). Ongelmana on ollut heräily aamuyöllä, ja sitten seuraavana päivänä ja erityisesti seuraavana iltana olen ollut todella väsynyt ja saamaton. Kuntosalilla olen sentään käynyt ja syöminen on keskimäärin ollut suhteellisen terveellistä, jos ei oteta lukuun tuota iltanapostelu-ongelmaa.

Ostin eilen uusimman Kodin Kuvalehden, ja törmäsin siinä aika mielenkiintoiseen artikkeliin, joka herätti minussa paljon ajatuksia. Artikkelissa tarkasteltiin onnellisuuden tunnetta. Haastatellun psykologin mielestä siinä, että pyritään jatkuvasti välttelemään kielteisiä tunteita, piilee ansa.  Koska juuri ne asiat, jotka ovat meille tärkeimpiä ja joista eniten välitämme, aiheuttavat eniten sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä tunteita. Ts. jos vain pyrimme välttelemään stressiä ja ahdistavia tunteita, emme voi myöskään saavuttaa asioita, jotka ovat meille todella tärkeitä. Toisin kuin joissain oppaissa neuvotaan, kielteisten ajatusten korvaaminen myönteisillä voi pitemmän päälle aiheuttaa ahdistumista ja masentumista, koska torjutut ajatukset palaavat aina takaisin.

Ja jutussa mainittiin myös, että meillä on taipumus pitää toisia onnellisempina kuin mitä he todellisuudessa ovat. Ihmisille on yleensäkin tyypillistä, että jopa 80 % ajatuksista sisältää jonkin negatiivisen viestin. Ihmismielellä on myös sisäänrakennettu taipumus kertoa erilaisia usein kielteisiä tarinoita itsestä ja siitä kuka on (esim. "taas olen lihonut ja kukaan ei välitä minusta" jne.)  Siksi on tärkeää, että omiin ajatuksiin ei suhtaudu tosiasioina, vaan osaa ottaa niihin etäisyyttä. On myös tärkeää, että omiin kielteisiinkin ajatuksiin suhtautuu hyväksyvästi.

Laitan tähän vielä pari lainausta jutusta:
"Kuvittelin, että onnellisuuden saavuttaa "sitten kun". Ensin odotin, että kun pääsen pääsen lukiosta, sitten onni avautuu. Seuraavaksi uskoin että sitten kun saan tutkinnon, olen onnellinen... Pahimmillaan uskomus johtaa siihen, että nykyhetki jää elämättä On vain tulevat tavoitteet joita metsästää."..."Ajatuksiamme voimme kontrolloida vähemmän kuin kuvittelemme, mutta tekojamme voimme hallita aina."

P.S. Saa nähdä, onnistunko saamaan tätä kirjoitusta julkaistua, koska jostain syystä joko koneeni tai sitten tämä blogger tekee aivan ihmeellisiä juttuja (mm. lisää yhtäkkiä valtavan määrän välilyöntejä tai sitten poistaa jo kirjoitettua tekstiä).

lauantai 19. tammikuuta 2013

Haaste: 11 asiaa minusta

Sain Amandalta haasteen (kiitos!), jonka säännöt ovat seuraavat: 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Tässä 11 asiaa minusta:

1. Minulla on noin sata keittokirjaa.
2. Sain elämäni ensimmäiset silmälasit eilen.
3. Opiskelen tällä hetkellä. Minulla on yksi valmis tutkinto, toisen suorittaminen melko pitkällä (kyseessä on ensimmäisen tutkinnon jatkotutkinto) ja suoritan lisäksi tällä hetkellä myös kolmatta tutkintoa, jonka pitäisi valmistua keväällä tai kesällä. Syy tähän kolmanteen tutkintoon on, että tuo toinen tutkinto ei takaa kovinkaan hyviä työllistymismahdollisuuksia.
4. Minulla on kolme (5-13 v.) poikaa.
5. Kun lihon, läskit kertyvät erityisesti vatsamakkaroiksi, reisiin ja takapuoleen, mutta ei rintoihin. Näistä vatsassa oleva läski on (esteettisesti ja terveydellisesti) tärkeä syy siihen, miksi laihdutan.
6. Katson melko vähän teeveetä. Joitakin ohjelmia katson Yle Areenalta.
7. Minulla ei ole ajokorttia.
8. Painoin syntyessäni alle 2 kg (synnyin 32. raskausviikolla).
9. Minulla on melko harvinainen etunimi.
10. Minua häiritsee, jos kodissani kaapit eivät ole siistit. Muukin epäsiisteys saattaa häiritä, mutta erityisesti kaappien sotkuisuus. Tosin kolmen lapsen kanssa olen vähän joutunut joustamaan vaatimuksissani.
11. Palelen helposti. Menen nukkumaan pörrösukat jalassa, ja sitten kun jalat ovat lämmenneet peiton alla, potkin sukat pois.


Tässä Amandan esittämät kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Oletko erityisen lahjakas tai taitava jossain asiassa? 
Lapsena olin taitava piirtäjä, joten ehkä olen lahjakas siinä.
2. Oletko erityisen huono jossain asiassa?  

Itse asiassa monessakin. Kuten että olen kaikissa pallopeleissä surkea ja suuntavaistoni on aika huono (liittyvätköhän nämä jotenkin toisiinsa?).
3. Millainen on mielestäsi täydellinen naisvartalo? Voit laittaa kuvankin, jos sellainen netin syövereistä löytyy.
Ei ainakaan mikään silikonirintainen, huomiotaherättävän laiha tai äärimmäisen bodattu. Olen joskus vanhoissa valokuvissa ihaillut sellaisia miesvartaloita, joiden lihakset ovat tulosta monipuolisesta ja raskaasta fyysisestä työstä. Tuo sama voisi päteä naisvartaloonkin.
4. Jos sinun pitäisi elää viikon ajan miehen ruumiissa, niin mitä kaikkea tekisit?
Olisi ehkä kiinnostavaa nähdä, suhtaudutaanko mieheen eri tavalla kuin naiseen, joten varmaankin tapaisin paljon ihmisiä.
5. Miten kuvailisit itseäsi lyhyesti (ulkonäköä ja luonnetta)?
Luonne: Olen aika tasainen ja sopuisa luonne. Minussa on sekä sekä ekstro- että introverttiä (ehkä enemmän kuitenkin introverttiä). En ole ollenkaan kunnianhimoinen. Mitkään statussymbolit tai kalliit merkkivaatteet eivät kiinnosta minua, mutta olen kylläkin muuten esteetikko. Tulen toimeen helposti ihmisten kanssa, vaikka kaikista  en pidäkään.
Ulkonäkö: Pitkähköt vaaleat hiukset, pituus 162-163 cm, olen kai luustoltani aika hentorakenteinen (siksi lihominen näkyy minussa todella helposti). Vihreät silmät. Olen tämän talven aikana saanut ensimmäiset rypyt silmien alle (menossa on nyt pieni ikäkriisi).
6. Miten muut ihmiset (esim. työkaverit tai ystävät) kuvailisivat sinua?
Viimeksi eräs ystävä sanoi minua empaattiseksi. Mutta joku voisi ehkä sanoa että olen tietyssä (tutussa) seurassa puhelias ja vilkas, jossain muussa hiljaisempi ja ujompi
7. Oletko yllättynyt itseesi laihdutus/elämänmuutosprojektin myötä? Mikä asia on ollut yllätys?
Olen ehkä vähän pettynyt itseeni juuri tällä hetkellä, kuten tästä blogistakin on ehkä käynytkin ilmi. Painonpudotus on lähtenyt varsin heikosti liikkeelle. Toisaalta olen positiivisesti yllättynyt siitä, että olen kuitenkin pitkällä tähtäimellä oppinutkin jotain ja omaksunut pysyvästi terveellisiä elämäntapoja. Ja sekin on yllättävää että nautin ihan aidosti liikunnasta, vaikka pehvaa onkin välillä tosi vaikea saada sohvasta ylös. Voisin sanoa ihan yleisesti ottaen, että olen yllättynyt monestakin asiasta, tämä elämäntapojen muutos on ollut ihan kiinnostava ja opettava matka.
8. Voisitko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan?
En voisi.
9. Oletko enemmän suunnittelija vai spontaani?

Ehdottomasti enemmän suunnittelija. Saatan uhrata liiankin paljon aikaa suunnitteluun. Jopa niin että itse toteutus kärsii. 
10. Luetko jotain blogia, jonka kirjoittajaa ihailet? Jos, niin mistä syystä?
Ihailen montaakin. Erityisesti niitä, jotka kirjoittavat omista vaikeistakin elämäntilanteistaan rehellisesti, analysoiden ja syvälle luotaavasti. Ja niitä, jotka jaksavat pitkäjänteisesti viedä jotain asiaa eteenpäin. Ja varmasti muitakin, mutta ei nyt tässä tilanteessa tule mieleen.
11. Onko sinulla omituisia tapoja? Tunnusta!
Talojen bongaus ja lääketiedettä käsittelevien juttujen lukeminen. Olen jo lapsesta saakka ollut kiinnostunut arkkitehtuurista ja lääketieteestä, vaikka kummastakaan ei tullut minulle ammattia.

Tämä haaste on jo kiertänyt monissa blogeissa joita luen, joten haastan vain seuraavat bloggaajat mukaan: Sallin ja Marnien. Kaikki muutkin voitte toki osallistua. Nekin, jotka eivät bloggaa, voivat vastata tämän blogin kommentti-osiossa.  Kysymykset käsittelevät erityisesti elämäntapoja ja niiden muutosta ja ehkä laihduttamistakin, koska nuo asiat ovat juuri nyt elämässäni tapetilla

11 kysymystä mukaan haastetuille:
1. Syötkö aamupalaa ja jos syöt, millaisen aamupalan yleensä syöt?
2. Millainen on ateriarytmisi yleensä?
3. Palkitsetko itsesi jollain tavalla tavoitteittesi saavuttamisesta?
4. Onko jokin asia tässä prosessissa tuntunut erityisen vaikealta?
5. Mikä/mitkä on ollut tärkein ahaa-elämykseksi laihdutus- tai elämänmuutosprosessin aikana?
6. Millainen on suhteesi liikuntaan, nautitko siitä?
7. Onko sinulla erityisiä tavoitteita liikunnan suhteen?
8. Pidätkö treeni- tai ruokapäiväkirjaa tms.?
9. Tuleeko mieleen jotain kirjaa/nettisivua/blogia/lehteä/tv-ohjelmaa tms. josta olet erityisesti saanut inspiraatiota (voi mainita useitakin, ja se on jopa suositeltavaa)?
10. Sallitko itsellesi silloin tällöin hyvällä omalla tunnolla epäterveellisiä herkutteluja / kieltäydytkö niistä kokonaan / tunnetko niistä huonoa omaatuntoa?
11. Oletko asettanut itsellesi aikaan sidottuja tavoitteita, kuten esim. tiettyyn painoon pääseminen tiettyyn päivämäärään mennessä?

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pikainen painopäivitys

Tänä aamuna vaaka näytti 65,5 kg, mikä on 700 g vähemmän kuin viime perjantaina. Olin aivan aidosti hämmästynyt tuosta tuloksesta, koska syömiset ovat olleet mitä ovat... 

Seuraava postaukseni tulee olemaan vastaus blogihaasteeseen.

Talvinen maisema eilisen kävelylenkin varrelta.

torstai 17. tammikuuta 2013

Blogiasetuksien korjaus ja jojoilu-pohdintaa (vol. 3)

Ihmettelin eilisen blogikirjoitukseni päivämäärää, joka näytti tiistaita vaikka todelllisuudessa oli jo keskiviikko. Kävin tarkistamassa blogin asetukset ja, kas kummaa, blogini kellonaika oli jossain Tyynenmeren aikavyöhykkeellä. :) Korjasin myös kommenttiasetuksia. Otin sanatarkistuksen pois ja nyt voi jättää kommentteja myös anonyymisti.

Eilinen ilta meni syömisen hallinnan suhteen yllättäen vähän paremmin kuin aiemmat. Ehkä asiassa auttoi se, että join enemmän ja päivälllisellä söin vähän enemmän kuin yleensä. Illalla ei siis ollut lähes minkäänlaisia mielitekoja tai nälkää.

Laitan linkin myös mielenkiintoiseen eilen julkaistuun Patrik Borgin blogikirjoitukseen, joka käsittelee mm. kalorien määrää ja niiden laskemista laihduttaessa. Kirjoituksessa suositellaan laihduttaessa minimikalorimääräksi 1500 kcal tai omaa perusaineenvaihduntaa (sen voi laskea tässä linkissä, kun ruksaa fyysisen aktiivisuuden mahdollisimman vähäiseksi). Minulla tuo merkitsisi noin 1800 kcal päivittäistä kalorimäärää, mikä on yllättävän paljon.

Toisaalta, olen aiemmin laihduttanut melko nopeaan tahtiin 1000-1200 kalorilla yhteensä 13-14 kg, minkä jälkeen paino suht pian pomppasi takaisin ylös. Muistan, että noilla kaloreilla taistelin jatkuvasti nälkää vastaan. Laihdutin myöhemminkin tuon saman määrän, mutta isommilla kalorimäärillä (1500-1700 kcal päivässä eli painonpudotus noin 500 g/vko), ja silloin pysyin tavoitepainossa melko pitkään. Huomasin vähän isommilla kaloreilla eli noin 1500 kalorilla laihduttaessani, että viimeisten kilojen aikana (kun paino oli alle 60 kg) nälkä alkoi vaivata iltaisin.  Minulle tuokin kalorimäärä saattoi olla liian pieni, koska harrastin todella paljon liikuntaa ja mm. juoksin yli tunnin lenkkejä. Ja ajattelen nyt, että juuri tuo nälän vähittäinen kertyminen on tärkeimpiä syitä siihen, miksi lähdin sitten lihomaan takaisin kohti alkupainoa, vaikka muutaman kilon päähän siitä onneksi jäinkin. Samassa blogikirjoituksessa oli myös maininta siitä, että enää  eivät johtavat suomalaiset lihavuustutkijat  suosittele painonpudotusnopeudeksi aiempaan tapaan 0,5-1 kg viikossa, vaan korkeintaan puoli kiloa viikossa.

Olen aiemmin laihduttaessa oppinut monia hyödyllisiä tapoja ja asioita, vaikka paino sitten nousikin takaisin lähelle lähtölukemia. Voin sanoa, että tuon viimeisen laihdutuksen ansiosta syön nykyään aika terveellisesti, eikä se vaadi suuria ponnistuksia. Sen ansiosta myös aloin harrastaa uudelleen juoksua ja muutenkin nauttia aiempaa enemmän liikunnasta.

Mutta en silti onnistunut pysymään tuossa tavoitepainossani. Samoja virheitä en halua tehdä enää uudelleen. Laihduttaminen kuitenkin vaatii niin paljon henkistä energiaa ja panostusta, että en halua tehdä sitä enää tämän jälkeen uudelleen vaan siirtyä elämässä eteenpäin, tehdä ihan muita asioita. Sekin on huomioitava, että koska minulla  ei ole suuresta ylipainosta kyse, elimistö vastustaa helpommin painonpudotusta. Laihduttamisen on oltava hitaampaa, ja elimistön viestejä on kuunneltava herkästi.

Välipalaksi marjoja, rahkaa ja raejuustoa.



keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Ikuisuusongelma (?)

Iltasyömisen kanssa on yhä ihmeellisiä vaikeuksia. Toisin sanoen iltaan saakka kaikki sujuu täysin ongelmattomasti, mutta sitten lipsahtelu ja napostelu alkavat. Kaloreitakin syön riittävästi päivän aikana, joten napostelu ei voi johtua nälän kertymisestä. Lisäksi ruokavalio päivällä on terveellinen, enkä syö nopeita hiilihydraatteja. Eli mistäköhän tämä mahtaa johtua? Aiemmin laihduttaessani ja tavoitepainon saavuttamisenkin jälkeen olen pystynyt syömään varsin kurinalaisesti, jopa yli vuoden ajan. Nyt en edes yhtä päivää. :/ Myönnettäköön että minulla on tällä hetkellä stressiä. Ja syömiseni ei ole siinä mielessä rentoa, että tunnen painetta syödä tietyn kalorimäärän puitteissa. Ja voihan tässä olla kyse myös vaikkapa siitä, että en juo tarpeeksi. Kraanaveden juominen kun tökkii jostain syystä.

Kävin maanantaina 50 minuutin jumpassa, ja lihakset ovat vieläkin kipeät. (Hyvä juttu!) Koetan tänään ehtiä kuntosalille, jos aikataulu vain antaa myöten. Ja huomenna olisi suunnitelmissa vähän yli tunnin kävelylenkki. Teen muutaman pitkähkön kävelylenkin viikossa, jotta saan kohotettua peruskuntoa juoksun aloittamista varten. Tein joskus aiemmin sen virheen, että aloin juosta heti alkuun liian kovilla sykkeillä, ja juoksukuntoni ei kehittynyt kunnolla.

Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille ja tervetuloa, uusi lukija!

Aamun sininen hetki tänään.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Punnitustulos

Lämpimästi tervetuloa teille uudet lukijat ! Ilahduttavaa ja motivoivaa, kun joku jaksaa näitä kirjoituksia lukea. :)

Perjantaipunnituksen tulos +100 g ei ollut suuri yllätys. Minulla on tällä hetkellä sormusten kiristämisestä päätellen hiukan turvotustakin, joka johtuu varmaankin menkkojen alkamisesta, mutta silti suurin syy plussatulokseen löytyy syömisistä. Toivottavasti ensi perjantaina kuitenkin nähdään edes hiukan pienempi lukema.

Minun piti torstaina tai perjantaina käydä lenkillä, mutta perjantaina siihen ei kerta kaikkiaan jäänyt aikaa (meillä oli vieraita koko illan). Lauantaina olisi ollut pari tuntia aikaa lähteä ulkoilemaan, mutta valitsinkin lenkin sijaan nukkumisen, koska parina viime yönä oli tullut taas valvottua. Tänään iltapäivällä ajattelin kuitenkin mennä sekä pitkälle kävelylenkille että kuntosalille (ajattelin kävellä salille 6-7 km päähän).

Katsoin eilen pyykkejä silittäessäni YLE Areenalta tiededokumenttisarjan Ylipainoinen USA toisen osan.  Itseäni kiinnosti erityisesti se, miten suuri rooli stressillä on lihomisessa. Stressihormonit adrenaliini ja erityisesti kortisoli nimittäin antavat soluille käskyn varastoida rasvaa. Näillä samoilla hormoneillahan on merkittävä rooli myös uniongelmien suhteen. Pysyvästi korkea kortisolitaso on se, joka heikentää unen laatua ja  herättää aamuöllä murehtimaan.

Dokumentissa käsiteltiin myös sitä, miten erityisesti rasvaiset ja makeat ruoat lisäävät mielihyvähormonien eli opioiden eritystä, mikä puolestaan saa monet - varsinkin stressaantuneet ja tunnejyöjät - syömään epäterveellisesti ja lihottavasti. Myös liikunnalla on vastaava mielihyvähormonien eritystä lisäävä ja rentouttava vaikutus, joten liikunta voi myös muuten kuin energiankulutuksen lisäämisen kautta olla apuna laihdutuksessa.

Dokumentissa käsiteltiin myös tietoista syömistä, josta kirjoitin jokin aika sitten täällä. Tietoisen syömisen avulla voi tosiaankin laihtua ja sillä on myös rentouttava vaikutus. Sain tästä itselleni lisää intoa rajoittaa syömiset vain ruokapöydän ääreen erilleen kaikista muista toiminnoista (kuten lukemisesta tai teeveen katsomisesta) ja kiinnittää enemmän huomiota ruoan makuun jne.

Mutta tietoisen syömisen oppiminen on pitkä prosessi eikä mitenkään helppo (ainakaan minulle). Itse syön usein erityisesti lounaan toisten seurassa, ja silloin syöminen on kaikkea muuta kuin tietoista. Kun puhua höpöttää jatkuvasti ja yrittää lisäksi pitää vähän kiirettäkin, ei kunnolla edes huomaa miltä ruoka maistuu ja että onko nälkä jne. Lisäksi olen huomannut, että tapa syödä jonkin muun toiminnon ohessa ja sohvalla istuen on iskostunut minulla todella syvälle selkäytimeen, eikä siitä ole ollenkaan helppoa päästä eroon.

Kävin eilen miehen ja kuopuksen kanssa ravintolassa syömässä. Tilasin jokirapu-caesarsalaatin, koska ajattelin sen olevan kohtalaisen kevyt vaihtoehto. Se osoittautui kuitenkin hämmästyttävän kokoiseksi, eikä kastikkeen määrässä tosiaankaan oltu säästetty. Jaksoinkin syödä siitä vähän yli puolet.

Kävimme illalla myös katsomassa isompien lasten kanssa Hobitin 3D-version, joka oli visuaalisesti ihan komea ja erityisesti lapset pitivät siitä. Ehkä minun makuuni siinä oli panostettu vähän liiaksi taisteluiden kuvaamiseen ja liian vähän juonen kehittelyyn... Lisäksi 3D-lasit painoivat nenänvartta  ja jouduin kannattelemaan niitä kädellä. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Ravintola Denniksen jokirapu-caesar.

torstai 10. tammikuuta 2013

"What-the-Hell" -efekti

Olen käynyt tällä viikolla kerran kuntosalilla ja kerran jumpassa, huomiseksi suunnittelin toista kuntosalitreeniä ja viikonlopuksi pitkää kävelylenkkiä. Kaikki on siis siltä osin ihan kunnossa.

Syömisen suhteen motivaatio vaan yhä rakoilee ja iltaisin napostelu karkaa lapasesta. Kun olen ensin noudattanut kevyttä ja terveellistä ruokavaliota iltaan saakka, olen sitten maistellut pienen määrän jotain lihottavaa herkkua, kuten esim. lapsille tekemiäni pikkulettuja ... yhdestä lettumaistiaisesta onkin tullut äkkiä kymmenen letun "maistiainen".

Minulla on taipumus tuollaisessa tilanteessa ajatella, että kun tämän päivän osalta tämä dieetti on joka tapauksessa pilalla, niin miksen saman tien voisi syödä vähän (=paljon) lisääkin, ja aloittaa sitten huomenna "puhtaalta pöydältä". Olen jostain lukenut, että tämä ei ole mitenkään harvinaista laihduttajilla, ja ilmiö tunnetaan psykologiassa nimellä "What-the-Hell -effect".

Ehkä minun tapauksessani kyse on vain siitä, että en tarpeeksi kuuntele itseäni ja omia tuntemuksiani, vaan pyrin tiukasti noudattamaan etukäteen suunnittelemaani ruokalistaa. Eihän koko päivän järkevä syöminen mene täysin tärviölle yhdestä pienestä poikkeamasta...

Huomenna on punnitusaamu, eikä sen suhteen varmaankaan kannata olla erikoisen hirveän toiveikas.

Koetan nyt vaan iloita vaikkapa löytyneestä liikunnan riemusta.

Päivällinen tänään: sienirisottoa, salaattia ja punaviiniä lempilasistani.





tiistai 8. tammikuuta 2013

Jojoilu-pohdintaa (vol. 2) ja tietoista syömistä

Ostin eilen Fit-lehden Laihdu!-liitteen (numero 1/2013). Selasin sen nopeasti läpi, ja pidin erityisesti lehden alkupuolella olevasta artikkelista "Nyt loppuu jojoilu". Siinä oli haastateltu viittä asiantuntijaa, jotka analysoivat painon jojoilun syitä ja samalla keinoja välttyä ko. ilmiöltä. Mukana oli jonkin verran tuttuakin ja monessa paikassa toistettua asiaa, esim. että liian nopea laihduttaminen syö elimistöstä hidasta laihduttamista enemmän lihaskudosta ja johtaa helposti takaisin lihomiseen. Se puolestaan ei tapahdu lihasten vaan vain rasvan lisääntymisenä, mistä seurauksena on, että elimistö muuttuu koostumukseltaan rasvaisemmaksi ja siksi aineenvaihduntakin hidastuu (lihaskudos kuluttaa enemmän energiaa kuin läski).

Jutussa korostettiin mielestäni fiksusti sitä, että laihduttaessa kannattaa syödä riittävästi ja myös ruokaa, josta pitää ja josta nauttii. Ei toisin sanoen kannata täysin luopua vanhoista herkuista, sillä liian epämiellyttävältä ja yksitoikkoiselta maistuvaa "dieetti-ruokaa" ei kukaan loputtomasti jaksa puputtaa ja jossain vaiheessa repsahtamisen todennäköisyys kasvaa. Tässä on itsellänikin työsarkaa. Harrastan yleensäkin kokkailua ja olen aiemmin laihduttaessa oppinut syömään ihan monipuolisia pääaterioita, joten lounaiden ja päivällisten koostaminen ei ole ongelma. Samoin aamupalatkin menevät aika sujuvasti esim. puuron, ruisleivän, smoothien, hedelmien, marjojen yms. ansiosta. Mutta ongelmana on (kuten olen jo aiemminkin täällä maininnut) iltasyöminen. Kaipaisin siihen jotain uusia vaihtoehtoja, jotka pitäisivät hyvin nälän poissa nukkuman mentäessä (lisää proteiineja?). Pidän kyllä onneksi rahkasta ja raejuustosta, mutta eihän niitäkään voi loputtomiin puputtaa. Vakioiltapala laihduttaessa on ollut purkki rahkaa + mansikoita... ei hirveän monipuolista ja vaihtelevaa.

Jutussa oli maininta myös siitä, että ihminen syö päivittäin suunnilleen saman verran grammoissa ruokaa riippumatta ruoan sisällöstä. Tämäkin kyllä perustelee aika hyvin kasvisten syömistä, osittain juuri koska niissä on niin vähän energiaa. Kun syö pääosin kasvisruokaa, kasviksia tulee kuin itsestään, ja en lainkaan ihmettele että kasvissyöjät ovat keskimäärin muita kevyempiä.

Toinen minua kiinnostava juttu käsitteli tietoista syömistä (minulla on tätä aihepiiriä käsittelevä kirjakin, jota tosin en vielä ole kokonaan lukenut). Ajatuksena on että syödessä keskitytään tietoisesti jokaiseen suupalaan, eikä syödä teeveen, tietokoneen tai lehden ääressä. (Tämä on ollut itsellä oikea perisynti, ainakin välipalojen suhteen.) Jutussa korostetaan sitä, että syöjän tulisi tiedostaa, miksi kulloinkin haluaa syödä, ja onko todellakin nälkäinen vai löytyykö syy muualta. Kun syö hitaasti ja keskittyy huolellisesti ruoan makuun, tuntumaan, kropan omiin tuntemuksiin, ei yksinkertaisesti voi ahmia valtavaa määrää ruokaa. Tämä taas johtaa siihen, että epäterveellisiä ja lihottavia herkkuja ei tarvitse kokonaan vältellä. Ruokailuvälit kannattaa myös pitää säännöllisinä, koska kauhean nälkäisenä syömisen tiedostaminen on vaikeampaa. (Jutussa on muutakin sisältöä, jota en kaikkea tässä referoi.)

Oletan, että tietoinen syöminen pohjautuu mindfulnessin perusperiaatteisiin. Omasta unettomuus-problematiikastani johtuen olen viime vuosina muutenkin ollut kiinnostunut mindfulnessista eli tietoisesta läsnäolosta, jonka tehosta on paljon tieteellistä näyttöä ja jota hyödynnetään jonkin verran terveydenhuollon piirissäkin. Olen luonteeltani hirveä skeptikko, ja minuun vetoaa mindfulnessissa se, että toisin kuin joissakin muissa meditaatio-suuntauksissa, sitä voi harjoittaa ilman hengellisiä elementtejä.

Tein tänään Kodin Kuvalehden nettisivujen ohjeen mukaan papukeittoa, josta tuli aika hyvää (korvasin ohjeen maissilastut pussillisella pakastemaissia). Alla on kuva lounaastani, johon kuuluu papusopan lisäksi ruispuikula-voileipä (leipä oli paahtimessa, joten margariini näyttää sulaneen), kourallinen pähkinöitä ja lasi gefilus-piimää. Tämän tyyppisiä lounaita syön usein muutenkin, jos syön lounaan kotona. 

Papukeittoa, ruisleipää, piimää ja pähkinäsekoitusta.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Kuntosalikausi korkattu!

Tänään vihdoin sain hilattua itseni kuntosalille. Edelisestä kuntosalitreenistä onkin monta kuukautta. Yllättävän hyvin lihaskunto oli kuitenkin säilynyt, vaikka en ihan samoja painoja voinutkaan käyttää kuin aiemmin. Olin viime vuoden alkupuolen jäsenenä toisessa kuntosaliketjussa, johon olin itse asiassa aika tyytymätön. Kyseessä oli kotiani lähempänä oleva, mutta kalliimpi ("pintaliito-") paikka, jossa mielestäni oli suppeampi laitevalikoima ja asiantuntemattomampi henkilökunta. (Ja lisäksi yököttävän niljakas ja pöpöinen suihkuhuoneen lattia). Palasin siis vanhalle vakio-kuntosalilleni, ja olen todella tyytyväinen ratkaisuuni. Sali on naisten kuntosali, paikka on aavistuksen nuhruinen eikä yhtä tyylikäs kuin tuo edellä mainittu, mutta laitteet ovat monipuoliset ja henkilökunta kokenutta. Harmi vain, että siellä oli paljon muitakin uudenvuodenlupauksen tehneitä, enkä ehtinyt ihan kaikkiin laitteisiin.

Treenin aloittaminen kyllä tökki hieman etukäteen, mutta kun olin saanut itseni laitteisiin, nautin täysin siemauksin!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Jojoilu-pohdintaa ja viikonlopun tunnelmia

Onkohan tästä tulossa laihdutus- ja liikuntablogi jossa ei laihduteta eikä liikuta? :) Tämä elämäntaparemontin aloittaminen takkuaa vaan vieläkin! Ehkä se johtuu osittain tästä jatkuvasta kotona oleilusta ja säännöllisen elämänrytmin puuttumisesta loman aikana. Ensi viikolla alkaa onneksi (?) arki, toivottavasti saan silloin tilanteen vähän paremmin hallintaan.

Pimeään vuodenaikaan syömisen hallinta on muutenkin hankalaa ainakin minulle. Ostin noin kuukausi sitten kirkasvalolampun, mutta syön aina välillä aamupalan olkkarin sohvalla enkä ruokapöydän ääressä, jolloin kirkasvalo jää hyödyntämättä. Voisi olla hyvä siirtyä syömään vain keittiössä, ehkä se hillitsisi muutenkin tätä napostelua. (Mutta kun on niin ihanaa ja nautinnollista syödä sohvalla!)

Olen lukenut sellaisesta ilmiöstä että mitä enemmän (erityisesti kitu)dieettejä ja jojoilua on takana, sen vaikeammaksi laihduttaminen muuttuu. Nälkä- ja kylläisyysmekanismit menevät vähitellen kokonaan sekaisin, jos niitä ei kuunnella. Onkohan minulle käynyt näin? Aiemmin laihduttaessa syömisen hallinta on ollut jopa yllättävän helppoa varsinkin dieetin alussa (ainakin Kiloklubissa laihduttaessa, koska siellä ei kärvistellä hirveän matalilla kaloreilla). Minuun on sopinut hyvin sanonta, jossa todetaan että ei se laihduttaminen ole vaikeaa vaan tavoitepainossa pysyminen. 

Pöperöproffa-blogin joulukuisessa kirjoituksessa käsitellään sitä, miten lahduttaminen alhaisilla kaloreilla vaikuttaa kylläisyyshormonin muodostumiseen ja johtaa helposti takaisin lihomiseen, varsinkin kun kyseessä ovat ihmiset jotka laihduttavat normaalipainon sisällä tai sen lähellä.

Oikeastaan taipumus takaisin lihomiseen on aiemmin ollut ihmislajille tärkeä ominaisuus: ne selvisivät useammin hengissä, jotka kykenivät helpommin ja nopeammin palauttamaan alkupainonsa nälänhädän jälkeen. Kyse ei siis ole vain itsehillinnän puutteesta vaan sinänsä positiivisesta piirteestä. Täytyisi vaan pyrkiä sellaiseen painonpudotukseen, jota elimistö ei tulkitse vaaralliseksi kriisitilanteeksi.

Nyt viikonloppuna meillä on ollut paljon vieraita joten olen kokkaillut, leiponut ja syönyt kaikenlaista. Eilen kävimme myös ravintolassa, jossa tuli syötyä muhkea ja varmasti aika rasvainen chevre-tortilla-annos. Mutta oli se hyvää! En viitsinyt tilata kevyempää salaattia, koska teen aika usein itsekin erilaisia chevre-, halloumi- ja fetasalaatteja. Haluan syödä ravintolassa ehdottomasti sellaista ruokaa, jota kotona ei tule tehtyä.


Chevre-tortilla-annos ravintola Amarillossa
Aamiainen, joka ainakin minulla pitää nälän hyvin
poissa: kaurapuuroa, marjakeittoa, raejuustoa ja mustikoita

perjantai 4. tammikuuta 2013

Perjantaipunnitus ja kokkailua

Huomasin, että olen saanut lukijan! (Ihanaa!) Tervetuloa, Amanda!

Tänään aamulla sitten punnitsin itseni, ja yllätyin positiivisesti. Painoa on kilo vähemmän kuin vajaa viikko sitten. Selitykseksi eivät käy kylläkään miinuskalorit, vaan se että suklaa- ja juustomätön loppuessa elimistöstä on alkanut poistua nestettä. Sekä juustossa että suklaassa on molemmissa melkoisesti suolaa. Mutta hyvä näinkin, housunvyötärö ei enää kiristä yhtä pahasti (pelkäsin jo, että uudehkoista farkuistani nappi lentää ja vetoketju hajoaa).

Olen miettinyt sellaista tavoitetta itselleni, että voisin pitää liikuntapäiväkirjaa ja pyrkiä liikkumaan (yhteen menoon) vähintään puoli tuntia ainakin 200 päivänä vuodessa. Välillä saattaa kyllä tulla viikkoja etten kertakaikkiaan ehdi liikkumaan, mutta voisin silti ainakin pyrkiä tuohon 200 liikuntakertaan. Se tekisi lähes neljä liikuntakertaa viikossa, joista osa voi olla ihan vaan puolen tunnin kävelylenkkejä. Yritin jo lisätä tähän blogiini ylävälilehtiä, joihin merkkaisin liikuntasuoritukseni ja perjantaipunnitusten tulokset, mutta en onnistunut (tai onnistuin, mutta nuo uudet sivut eivät näkyneet blogissani). Ehkä saan ne jossain vaiheessa lisättyä.

Kokeilin eilen kolmea uutta kasvisruokaohjetta, joista alla olevassa kuvassa näkyvät kasvispyörykät ja hauskan värinen hernehummus. Lisäksi tein linssi-kookoskeittoa Keittiö ja puutarha -blogista. Olen ennenkin tehnyt hummusta, mutta en koskaan herneistä. Siitä tuli yllättävän hyvää, vaikka unohdin kokonaan sitruunamehun. Hummusta voi syödä esim. leivän päällä tai lisukkeena. (Tosin pojat valittivat että syötyäni sitä hengitykseni haisi valkosipulilta.) Kasvispyörykätkin olivat ihan ok, mutta kaipaisivat ehkä jotain lisämaustamista. Linssikeitosta vielä, että pyrin yleensäkin suosimaan erilaisia, mielellään proteiinia sisältäviä keittoja, koska ne pitävät niin hyvin nälän poissa ja niitä on helppo lämmittää uudelleen.


Pulliakin tuli eilen paistettua ja myös maistettua.


torstai 3. tammikuuta 2013

Kangertelu jatkuu...

Eilinen ei mennyt sen paremmin kuin edellispäiväkään. Itse asiassa päinvastoin. Iltapäivästä lähtien syödä puputtelin kaikenlaista, mukaanlukien isoimman pojan irtokarkit ja illalla tekemäni pannukakku. Kävin kuitenkin tunnin kävelylenkillä, josta hölkkäsin muutaman sata metriä.

Tässä lihomisessa on se ikävä puoli, että esimerkiksi talvitakeista vain villakangastakit mahtuvat minulle, mitkään toppa- tai ulkoilutakit eivät mahdu kuten eivät myös ulkoiluhousut. (Muista vaatteista nyt puhumattakaan.) Täytyy ulkoilla nyt aluksi ihan vaan villakangastakissa, koska en halua ostaa vaatteita, joita ehtisin käyttää vain muutaman kuukauden.

Uusin eilen myös vuoden verran tauolla olleen Spotify Premium-tilauksen. Musiikista saa kummasti vauhtia askeliin, ja ilman korvakuulokkeitani en välttämättä edes jaksaisi lähteä tuonne loskaan tarpomaan.

Alla kuva eilisestä lounaastani. Tein alkujaan Chiclings-blogista peräisin olevaa ja Safkaa-kirjassa julkaistua avokadopastaa, jota olen tehnyt aiemminkin muutamankin kerran. Tein lounaan hirveässä kiireessä ja vähän soveltaen ohjetta, joten se ei näytä hirveän edustavalta. :) Kun edellisen kerran laihdutin pari vuotta sitten, opin syömään lautasmallin mukaan, ja siitä on jäänyt tapa täyttää puolet lautasesta kasviksilla. Tuo kuvassa näkyvä salaatti jossa on mukana tomaattia, paprikaa, raakaa kukkakaalia ja salottisipulia (sekä usein fetaa) on myös minulle aika tyypillinen, teen sitä useamman kerran viikossa. Keitän myös aika usein parsakaalia lisukkeeksi. Teen salaatin kanssa vinegrette-tyyppistä kastiketta (mukaan 1/3 esim. vaaleaa balsamicoa tai punaviini- tai hunajaviinietikkaa + 2/3 extra virgin oliiviöljyä + dijon-sinappia + ehkä hunajaa + pippuria + suolaa => lisään myös usein mukaan kourallisen yrttejä ja sauvasekoitan kastikkeen).



keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ratkaisematon ongelma

Plääh. Niin siinä sitten kävi, että illalla kymmenen aikaan minulla oli vielä nälkä, vaikka päivän noin 1600 kaloria oli jo syöty. Olin syönyt ihan järkevästi päivän mittaan ja vältellyt liian pitkiä ateriavälejä, joten ehdin jo toivoa kaikki menisi hyvin.

Päädyin sitten loppujen lopuksi syömään pari voileipää, joten en tiedä jäikö mitään kalorivajetta. Olin kyllä siivonnut, silittänyt, leiponut ja laittanut ruokaa koko päivän plus vielä kestinnyt vieraita. Eli vaikka varsinaisia liikuntasuorituksia ei päivään mahtunut, energiaa saattoi kulua kohtalaisen paljon.

Tai sitten elimistöni on vain tottunut viime viikkoina niin valtaviin kalorimääriin, että se protestoi kun rasvaa ja sokeria (suklaasta & juustoista) ei tule enää entiseen malliin.

Yritän nyt keksiä jonkin konstin, jolla voisin välttää nämä iltasyömingit tai nälkäisenä nukkumaan menemisen. 

Olen viime viikot ollut aika tiiviisti sisätiloissa. Tänään voisin kokeilla kävelylenkillä käymistä. Eilisestä alkaen on ollut kuntosalikorttikin voimassa, mutta sinne en välttämättä pääse ennen ensi viikkoa.


                            Kuva: Flickr