Jojoilu-pohdintaa ja viikonlopun tunnelmia

Onkohan tästä tulossa laihdutus- ja liikuntablogi jossa ei laihduteta eikä liikuta? :) Tämä elämäntaparemontin aloittaminen takkuaa vaan vieläkin! Ehkä se johtuu osittain tästä jatkuvasta kotona oleilusta ja säännöllisen elämänrytmin puuttumisesta loman aikana. Ensi viikolla alkaa onneksi (?) arki, toivottavasti saan silloin tilanteen vähän paremmin hallintaan.

Pimeään vuodenaikaan syömisen hallinta on muutenkin hankalaa ainakin minulle. Ostin noin kuukausi sitten kirkasvalolampun, mutta syön aina välillä aamupalan olkkarin sohvalla enkä ruokapöydän ääressä, jolloin kirkasvalo jää hyödyntämättä. Voisi olla hyvä siirtyä syömään vain keittiössä, ehkä se hillitsisi muutenkin tätä napostelua. (Mutta kun on niin ihanaa ja nautinnollista syödä sohvalla!)

Olen lukenut sellaisesta ilmiöstä että mitä enemmän (erityisesti kitu)dieettejä ja jojoilua on takana, sen vaikeammaksi laihduttaminen muuttuu. Nälkä- ja kylläisyysmekanismit menevät vähitellen kokonaan sekaisin, jos niitä ei kuunnella. Onkohan minulle käynyt näin? Aiemmin laihduttaessa syömisen hallinta on ollut jopa yllättävän helppoa varsinkin dieetin alussa (ainakin Kiloklubissa laihduttaessa, koska siellä ei kärvistellä hirveän matalilla kaloreilla). Minuun on sopinut hyvin sanonta, jossa todetaan että ei se laihduttaminen ole vaikeaa vaan tavoitepainossa pysyminen. 

Pöperöproffa-blogin joulukuisessa kirjoituksessa käsitellään sitä, miten lahduttaminen alhaisilla kaloreilla vaikuttaa kylläisyyshormonin muodostumiseen ja johtaa helposti takaisin lihomiseen, varsinkin kun kyseessä ovat ihmiset jotka laihduttavat normaalipainon sisällä tai sen lähellä.

Oikeastaan taipumus takaisin lihomiseen on aiemmin ollut ihmislajille tärkeä ominaisuus: ne selvisivät useammin hengissä, jotka kykenivät helpommin ja nopeammin palauttamaan alkupainonsa nälänhädän jälkeen. Kyse ei siis ole vain itsehillinnän puutteesta vaan sinänsä positiivisesta piirteestä. Täytyisi vaan pyrkiä sellaiseen painonpudotukseen, jota elimistö ei tulkitse vaaralliseksi kriisitilanteeksi.

Nyt viikonloppuna meillä on ollut paljon vieraita joten olen kokkaillut, leiponut ja syönyt kaikenlaista. Eilen kävimme myös ravintolassa, jossa tuli syötyä muhkea ja varmasti aika rasvainen chevre-tortilla-annos. Mutta oli se hyvää! En viitsinyt tilata kevyempää salaattia, koska teen aika usein itsekin erilaisia chevre-, halloumi- ja fetasalaatteja. Haluan syödä ravintolassa ehdottomasti sellaista ruokaa, jota kotona ei tule tehtyä.

Chevre-tortilla-annos ravintola Amarillossa

Aamiainen, joka ainakin minulla pitää nälän hyvin
poissa: kaurapuuroa, marjakeittoa, raejuustoa ja mustikoita