Jojoilu-pohdintaa (vol. 2) ja tietoista syömistä

Ostin eilen Fit-lehden Laihdu!-liitteen (numero 1/2013). Selasin sen nopeasti läpi, ja pidin erityisesti lehden alkupuolella olevasta artikkelista "Nyt loppuu jojoilu". Siinä oli haastateltu viittä asiantuntijaa, jotka analysoivat painon jojoilun syitä ja samalla keinoja välttyä ko. ilmiöltä. Mukana oli jonkin verran tuttuakin ja monessa paikassa toistettua asiaa, esim. että liian nopea laihduttaminen syö elimistöstä hidasta laihduttamista enemmän lihaskudosta ja johtaa helposti takaisin lihomiseen. Se puolestaan ei tapahdu lihasten vaan vain rasvan lisääntymisenä, mistä seurauksena on, että elimistö muuttuu koostumukseltaan rasvaisemmaksi ja siksi aineenvaihduntakin hidastuu (lihaskudos kuluttaa enemmän energiaa kuin läski).

Jutussa korostettiin mielestäni fiksusti sitä, että laihduttaessa kannattaa syödä riittävästi ja myös ruokaa, josta pitää ja josta nauttii. Ei toisin sanoen kannata täysin luopua vanhoista herkuista, sillä liian epämiellyttävältä ja yksitoikkoiselta maistuvaa "dieetti-ruokaa" ei kukaan loputtomasti jaksa puputtaa ja jossain vaiheessa repsahtamisen todennäköisyys kasvaa. Tässä on itsellänikin työsarkaa. Harrastan yleensäkin kokkailua ja olen aiemmin laihduttaessa oppinut syömään ihan monipuolisia pääaterioita, joten lounaiden ja päivällisten koostaminen ei ole ongelma. Samoin aamupalatkin menevät aika sujuvasti esim. puuron, ruisleivän, smoothien, hedelmien, marjojen yms. ansiosta. Mutta ongelmana on (kuten olen jo aiemminkin täällä maininnut) iltasyöminen. Kaipaisin siihen jotain uusia vaihtoehtoja, jotka pitäisivät hyvin nälän poissa nukkuman mentäessä (lisää proteiineja?). Pidän kyllä onneksi rahkasta ja raejuustosta, mutta eihän niitäkään voi loputtomiin puputtaa. Vakioiltapala laihduttaessa on ollut purkki rahkaa + mansikoita... ei hirveän monipuolista ja vaihtelevaa.

Jutussa oli maininta myös siitä, että ihminen syö päivittäin suunnilleen saman verran grammoissa ruokaa riippumatta ruoan sisällöstä. Tämäkin kyllä perustelee aika hyvin kasvisten syömistä, osittain juuri koska niissä on niin vähän energiaa. Kun syö pääosin kasvisruokaa, kasviksia tulee kuin itsestään, ja en lainkaan ihmettele että kasvissyöjät ovat keskimäärin muita kevyempiä.

Toinen minua kiinnostava juttu käsitteli tietoista syömistä (minulla on tätä aihepiiriä käsittelevä kirjakin, jota tosin en vielä ole kokonaan lukenut). Ajatuksena on että syödessä keskitytään tietoisesti jokaiseen suupalaan, eikä syödä teeveen, tietokoneen tai lehden ääressä. (Tämä on ollut itsellä oikea perisynti, ainakin välipalojen suhteen.) Jutussa korostetaan sitä, että syöjän tulisi tiedostaa, miksi kulloinkin haluaa syödä, ja onko todellakin nälkäinen vai löytyykö syy muualta. Kun syö hitaasti ja keskittyy huolellisesti ruoan makuun, tuntumaan, kropan omiin tuntemuksiin, ei yksinkertaisesti voi ahmia valtavaa määrää ruokaa. Tämä taas johtaa siihen, että epäterveellisiä ja lihottavia herkkuja ei tarvitse kokonaan vältellä. Ruokailuvälit kannattaa myös pitää säännöllisinä, koska kauhean nälkäisenä syömisen tiedostaminen on vaikeampaa. (Jutussa on muutakin sisältöä, jota en kaikkea tässä referoi.)

Oletan, että tietoinen syöminen pohjautuu mindfulnessin perusperiaatteisiin. Omasta unettomuus-problematiikastani johtuen olen viime vuosina muutenkin ollut kiinnostunut mindfulnessista eli tietoisesta läsnäolosta, jonka tehosta on paljon tieteellistä näyttöä ja jota hyödynnetään jonkin verran terveydenhuollon piirissäkin. Olen luonteeltani hirveä skeptikko, ja minuun vetoaa mindfulnessissa se, että toisin kuin joissakin muissa meditaatio-suuntauksissa, sitä voi harjoittaa ilman hengellisiä elementtejä.

Tein tänään Kodin Kuvalehden nettisivujen ohjeen mukaan papukeittoa, josta tuli aika hyvää (korvasin ohjeen maissilastut pussillisella pakastemaissia). Alla on kuva lounaastani, johon kuuluu papusopan lisäksi ruispuikula-voileipä (leipä oli paahtimessa, joten margariini näyttää sulaneen), kourallinen pähkinöitä ja lasi gefilus-piimää. Tämän tyyppisiä lounaita syön usein muutenkin, jos syön lounaan kotona. 

Papukeittoa, ruisleipää, piimää ja pähkinäsekoitusta.