Eilisiin syömisiin voi lisätä (ks. eilinen ruokapäiväkirja) vielä pienen kourallisen pähkinöitä, koska ilalla nukkumaan mennessä tunsin ihan rehellistä nälkää, enkä halunnut mennä nälkäisenä nukkumaan.
Aion nyt yrittää kuunnella oman kehon viestejä nälän suhteen, ja jos illalla vielä on nälkä, syön vielä jotain vaikka päivän suunniteltu kalorimäärä oli jo syöty. Myös juomiseen täytyy kiinnittää enemmän huomiota, koska ilmeisesti liian vähän juominen voi ilmentä myös nälän tunteena. Kokeilen tätä nyt ainakin kuukauden ajan, ja jos se toimii, lopetan ruokien merkkaamisen ja kalorien laskemisen.
Ja edellytyksenä sille, että tämä voi toimia ja voin luottaa noihin oman kehon viesteihin, on että syöminen on tosiaan suht jatkuvasti riittävää, tarpeeksi tasaista ja myös laadukasta. Myös epäterveellisiä herkkuja pidän mukana ruokavaliossa, koska tarkoitus olisi nyt syödä aika tarkkaan samalla tavalla ja saman verran kun sitten tavoitepainossa. En siis halua kokonaan ja pysyvästi luopua salmiakista ja fazerin sinisestä yms., koska pelkään kokonaan kieltäytymällä kerääväni jonkinlaisia "patoumia" ja tekeväni ruokavaliosta liian ankean (tästäkin on kokemusta).
Kun olen sitten (toivottavasti) joskus tavoitepainossa (-10 kg nykypainosta), perus-energiankulutukseni on sen verran pienempi, että en ehkä voi syödä enempää kuin korkeintaan saman verran kuin syön nyt laihduttaessa.
Katsoin pari viikkoa sitten lihavuutta käsittelevän tiededokumentin (Ylipainoinen Amerikka YLE Teemalla), jossa aika tylysti demonstroitiin miten kaksi samanpainoista naista, joista toinen oli laihduttanut ko. painoon ja toinen ei ollut koskaan lihonutkaan, saivat syödä aivan eri suuruiset annokset, jotta voivat säilyttää painonsa. Ts. sanoen se laihtunut sai syödä 20 % pienemmän kakkupalan kuin se joka ei ollut ikinä lihonut. Tämä "säästöliekki" on ilmeisesti ihan pysyvä ilmiö, ja se on vain hyväksyttävä. Toivottavasti tuo säästöliekki ja vähäiset kalorimäärät meritsevät myös sitä, että myös elää pitempään ja terveempänä ja solut vanhenevat hitaammin.
Ruokapäiväkirjaa:
aamupala: täysjyvä-sämpylä, 2-3 tl margariinia, pari mukia maitokahvia, pala tummaa suklaata
lounas: vuohenjuusto-salaatti, jossa mm. oliiveja, tomaatteja, kurkkua, balsamico-kastiketta. alkuruokana kaali-porkkanaraaste jossa majoneesi-tyyppistä kastiketta (kuivahtaneet patonginpalat jätin syömättä)
välipala 1: 110 g valkosuklaajäätelöpuikko, maitokahvia
välipala 2: 1 prk profeel-rahkaa, 200 g mansikoita
iltapala: 2 palaa ruisleipää, 2 tl margariinia, 2 luumua, lasi (1 dl) punaviiniä, 3 kirsikkatomaattia
Silloin kun laihdutettavaa ei ole kovin paljoa, on mielestäni oikeinkin hyvä idea syödä niinkuin olisi jo tavoitepainossa. Niin että etsii sellaista hyvänolon ruokavaliota, johon kuuluvat myös herkut kohtuudella. Laihdutus on kuitenkin tavallaan sellaista, että elämässä on jotain (ruokaa, rasvaa, hiilareita) vähemmän kuin ennen, ja ajatus, että jotain on vähemmän on kuitenkin hiukan negatiivinen. Jos osaa asennoitua syömiseen niin, että etsii hyvän olon syömistä määrän ja laadun kautta, niin ehkä silloin välttää helpommin sen olon, että jäisi jostain paitsi.
VastaaPoistaMitä tällä nyt yritin sanoa, on että sun ihmiskoe kuulostaa ihan järkitoiminnalta! :)
Kiitos! :)
VastaaPoistaItsellä on kokemusta tosiaan sellaisestakin laihtumisesta, jolloin kieltäydyin kaikista herkuista, voidakseni sitten tavoitepainoon pääsyn jälkeen ottaa vahingon takaisin. Ja seuraukset voi arvata. Tietysti me olemme yksilöitä ja jollekin toimii tiukempi linja, minulle vain ei.