+1000 g ja ajatuksia onnellisuudesta

Kuten otsikosta voi päätellä, painonpudotuksessa ollaan vielä melkein lähtölukemissa. Päässäni ei siis vieläkään ole tapahtunut "naksahdusta" tai en ole vieläkään saanut "metsästettyä" itselleni sellaista motivaatiotasoa, että pääsisin eroon tuosta ikuisesta ilta-napostelusta.

Kuluva viikko on ollut kiireinen, ja elämässä on ollut melko isoja asioita pohdittavana. (Kirjoitan niistä enemmän, jos ja kun suunnitelmat jossain vaiheessa toteutuvat). Ongelmana on ollut heräily aamuyöllä, ja sitten seuraavana päivänä ja erityisesti seuraavana iltana olen ollut todella väsynyt ja saamaton. Kuntosalilla olen sentään käynyt ja syöminen on keskimäärin ollut suhteellisen terveellistä, jos ei oteta lukuun tuota iltanapostelu-ongelmaa.

Ostin eilen uusimman Kodin Kuvalehden, ja törmäsin siinä aika mielenkiintoiseen artikkeliin, joka herätti minussa paljon ajatuksia. Artikkelissa tarkasteltiin onnellisuuden tunnetta. Haastatellun psykologin mielestä siinä, että pyritään jatkuvasti välttelemään kielteisiä tunteita, piilee ansa.  Koska juuri ne asiat, jotka ovat meille tärkeimpiä ja joista eniten välitämme, aiheuttavat eniten sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä tunteita. Ts. jos vain pyrimme välttelemään stressiä ja ahdistavia tunteita, emme voi myöskään saavuttaa asioita, jotka ovat meille todella tärkeitä. Toisin kuin joissain oppaissa neuvotaan, kielteisten ajatusten korvaaminen myönteisillä voi pitemmän päälle aiheuttaa ahdistumista ja masentumista, koska torjutut ajatukset palaavat aina takaisin.

Ja jutussa mainittiin myös, että meillä on taipumus pitää toisia onnellisempina kuin mitä he todellisuudessa ovat. Ihmisille on yleensäkin tyypillistä, että jopa 80 % ajatuksista sisältää jonkin negatiivisen viestin. Ihmismielellä on myös sisäänrakennettu taipumus kertoa erilaisia usein kielteisiä tarinoita itsestä ja siitä kuka on (esim. "taas olen lihonut ja kukaan ei välitä minusta" jne.)  Siksi on tärkeää, että omiin ajatuksiin ei suhtaudu tosiasioina, vaan osaa ottaa niihin etäisyyttä. On myös tärkeää, että omiin kielteisiinkin ajatuksiin suhtautuu hyväksyvästi.

Laitan tähän vielä pari lainausta jutusta:
"Kuvittelin, että onnellisuuden saavuttaa "sitten kun". Ensin odotin, että kun pääsen pääsen lukiosta, sitten onni avautuu. Seuraavaksi uskoin että sitten kun saan tutkinnon, olen onnellinen... Pahimmillaan uskomus johtaa siihen, että nykyhetki jää elämättä On vain tulevat tavoitteet joita metsästää."..."Ajatuksiamme voimme kontrolloida vähemmän kuin kuvittelemme, mutta tekojamme voimme hallita aina."

P.S. Saa nähdä, onnistunko saamaan tätä kirjoitusta julkaistua, koska jostain syystä joko koneeni tai sitten tämä blogger tekee aivan ihmeellisiä juttuja (mm. lisää yhtäkkiä valtavan määrän välilyöntejä tai sitten poistaa jo kirjoitettua tekstiä).