Perjantaipunnari

Tällä kertaa perjantaipunnituksen viikkosaldo oli miinusmerkkinen: -300 g eli paino oli 64.8 kg. Tuo suurinpiirtein 300 g/viikko on sellainen pudotusnopeus, jota pidän itselleni tällä hetkellä ihanteellisena. Tietysti iloani hiukan himmentää se, että painoin samaisen 64.8 kg jo kaksi viikkoa sitten, ts. paino ei ole käytännössä pudonnut ollenkaan siinä ajassa.

Kävin tänään ostamassa kahdet farkut, kokoa 38. Kyse oli KappAhlin 10 e -alesta/farkut, jota hyödynsin ostamalla kahdet (tummansiniset ja mustat) farkut työvaatteiksi. Eräissä muissa paikoissa tuon kokoisten farkkujen kokolapussa olisi lukenut 40 eikä 38. Joka tapauksessa oli huomattavasti hauskempaa ja mieltä ylentävämpää ostaa koon 38 kuin koon 40 farkut! :) Minulla on vaatekaapissa useita koon 36 farkkuja, mutta näytän niissä siltä kuin tursuaisin makkarankuoresta ulos. Ja tässä painossa en välitä muutenkaan pukeutua matalavyötäröisiin housuihin, koska niissä näytän varmaankin vähän samalta kuin viime vuotisen Putouksen tähti Samantha. :D

Olen nyt muutaman päivän poissa netin ääreltä ja blogosfääristä, koska lähdemme tänään illalla miehen kanssa kahdestaan pidennetylle viikonloppureissulle. Kyseessä ei ole mikään romanttinen viikonloppumatka, vaan mies osallistuu erääseen hiihtotapahtumaan ja minä menen mukaan kannustamaan häntä.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Ja tervetuloa, uusi lukija!

Kuulumisia ja lohiresepti

Laihdutus etenee lähes huomaamattomin vauvanaskelin ja liikuntakin on ollut vähäistä. Viime viikkoina on ollut iltaisin kaikenlaisia kiireitä, ja välillä en yksinkertaisesti ole päässyt liikkumaan senkään vuoksi kun mies on ollut työreissuilla.  Koetan kuitenkin päästä tänään tai huomenna kuntosalille.

Flunssakaan ei ole vielä ohi, vaan nuha ja yskä vaivaavat ärsyttävästi. Tällä kertaa kyllä opin sen, että kipeänä -varsinkaan flunssan alkuvaiheessa- ei mennä tekemään mitään rankempia liikuntasuorituksia.

Leikkasin talteen muutama viikko sitten joko ruotsalaisesta Allersista tai Hemmets Journalista (en muista kummasta) muutaman reseptin.  Niiden joukossa oli kiinnostavasta vaikuttava ohje Laxgryta med curry. Tein sen muuten ohjeen mukaan, paitsi jätin kalakastikkeen pois ja korvasin kalaliemikuution kasvisliemikuutiolla, koska ko. aineksia ei meidän jääkaapistamme sattunut löytymään. Padasta tuli ihan hyvää, vaikkakin melko keittomaista ollakseen pataa. Ohjeessa oli tarjoiluehdotuksena leipä, mutta keitin lisukkeeksi riisiä. Harmiksi en tullut ottaneeksi valmiista ruoasta kuvaa.

Curryinen lohipata 
4:lle
450 g lohifileetä (nahka, rasva ja ruodot poistettuna)
suolaa ja mustapippuria
2 porkkanaa
2 palsternakkaa
3 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl currya (laitoin vähemmän)
7 dl kalalientä (laitoin 7 dl vettä + 1 kasvisliemikuution)
2 dl kermaa (käytin 7 % ruokakermaa)
1 rkl punaista currytahnaa (laitoin vähemmän)
5 tippaa aasialaista kalakastiketta
125 g vihreitä herneitä
Koristeluun:
persiljaa, chilihiutaleita

1. Leikkaa lohifilee paloiksi ja mausta ne suolalla ja pippurilla.
2. Vipaloi juurekset ja valkosipuli ohuelti.
3. Kuullota muutama minuutti öljyn ja voin sekoituksessa juureksia ja valkosipulia. Lisää curryt, kalakastike, kalaliemi ja kerma.  Anna kiehua hiljalleen vartin verran. Lisää lohikuutiot ja herneet, anna hautua vielä jonkin aikaa.  Lisää suolaa ja pippuria jos tarpeen. Koristele persiljalla ja chilihiutaleilla. Tarjoa leivän kanssa.

Perjantaipunnitus

Tänään aamulla ikävä vaaka-tylsimys näytti lukemaa 65.1. Toisin sanoen kolmesataa grammaa enemmän kuin viime perjantaina. Ehkä ne grammat tulivat kekseistä, jotka kuopus sai eilen ystävänpäivälahjaksi kaveriltaan (ja ne taivaallisen hyvät keksit oli leiponut tuon kaverin äiti, joka on ammatiltaan kondiittori). En tiedä miten siinä niin kävi, mutta minä jotenkin tulin syöneeksi kaikki lapsiparan ystävänpäiväkeksit, vaikka tarkoitus oli maistaa vain yksi. :( Onneksi en ole ammatiltani kondiittori - lopputulosta ei olisi vaikea arvata.

Jossain postauksessa mainitsin, että viime viikot ovat olleet aika raskaita. Pari viime päivää eivät ole kyllä tuoneet minkäänlaista helpotusta asiaan. Kaikenlaisia pienempiä ja suurempia huolia on ilmaantunut eteen. Lisäksi pari viime yötä ovat kuluneet valvoessa. Ja liikunnatkin ovat olleet ihan nollissa.

Onneksi lapset sentään ovat paranemaan päin (kahdella pojista on molemmissa korvissa tulehdus). Positiivista myös on, että sain tänään viime hetkillä valmiiksi erään mieltä painaneen urakan, ja voin viettää paremmalla omallatunnolla viikonloppua.

Minulle on myös tällä viikolla selvinnyt, että olen koko ensi kesän töissä, mikä on toisaalta hyvä juttu, koska pääsen koulutustani vastaavaan hommaan. Mutta tietyllä tavalla on harmi, että olen töissä lähes kokonaan lasten loma-ajat. 

Sohvaperunointia ja tappavaa arkea

Flunssa ei ole vieläkään ohi. Tämä ja viime viikko ovat muutenkin olleet tosi raskaita. Lapset ovat sairastelleet vuorotellen flunssaa, välikorvan tulehdusta ja jopa korvakäytävän tulehdusta (joka tuli meidän perheen ainoalle muuten flunssattomalle pojalle.) Mies vie tänään illalla kaksi pojista lääkäriin, koska molemmilla näyttää olevan korvatulehdus. Viimeksi lääkärillä oltiin niinkin kauan sitten kuin lauantaina eikä sitä edellisestäkään kerrasta ole paljoa aikaa.

Olen viime aikoina ollut hävettävän laiska liikkuja, mikä ei oikein sovi tämän blogin teemaan. :) Itse asiassa oma bloggaaminen (varsinkin alkuvaiheessa) ja kiinnostavien blogien lueskelu on johtanut siihen, että istun illat pitkät sohvalla läppäri sylissä. Ja kun ottaa huomioon, että istun päivisin muutenkin paljon, vietän yleisesti ottaen liikunnallisesti tosi passiivista elämää.

Toinen juttu, mikä bloggaamisesta ja siihen kuluvasta ajasta on seurannut, on se että meillä on ollut vähemmän siistiä ja pullantuoksuista kuin yleensä. Millä en nyt tarkoita, että meillä muutenkaan olisi niin siistiä ja pullantuoksuista. :D

Huoh. Arki vain on jotenkin niin tappavaa, eivätkä tekemättömät kotityöt nähtävästi katoa minnekään jollen niitä tee. Mies tekee jatkuvasti illat töitä läppärinsä kanssa ja on työmatkoilla. Ja lasten koulu, päiväkoti, harrastukset, soittoläksyt, yms. vaativat aikaa, vaivaa, muistamista ja muistuttamista. Heti, jos ja kun yrittää panostaa johonkin omaan, tuntuu että jokin muu velvollisuus tulee huonosti hoidettua tai unohtuu kokonaan.

Ruokapäiväkirjakin on jäänyt parilta päivältä vähän unohduksiin, mutta laihdutusrintamalla ei onneksi ole tapahtunut mitään katastrofaalista. Sunnuntaina tuli tosin syötyä puolitoista laskiaispullaa...

Kuva: Tumblr