Perjantaipunnari

Tällä kertaa perjantaipunnituksen viikkosaldo oli miinusmerkkinen: -300 g eli paino oli 64.8 kg. Tuo suurinpiirtein 300 g/viikko on sellainen pudotusnopeus, jota pidän itselleni tällä hetkellä ihanteellisena. Tietysti iloani hiukan himmentää se, että painoin samaisen 64.8 kg jo kaksi viikkoa sitten, ts. paino ei ole käytännössä pudonnut ollenkaan siinä ajassa.

Kävin tänään ostamassa kahdet farkut, kokoa 38. Kyse oli KappAhlin 10 e -alesta/farkut, jota hyödynsin ostamalla kahdet (tummansiniset ja mustat) farkut työvaatteiksi. Eräissä muissa paikoissa tuon kokoisten farkkujen kokolapussa olisi lukenut 40 eikä 38. Joka tapauksessa oli huomattavasti hauskempaa ja mieltä ylentävämpää ostaa koon 38 kuin koon 40 farkut! :) Minulla on vaatekaapissa useita koon 36 farkkuja, mutta näytän niissä siltä kuin tursuaisin makkarankuoresta ulos. Ja tässä painossa en välitä muutenkaan pukeutua matalavyötäröisiin housuihin, koska niissä näytän varmaankin vähän samalta kuin viime vuotisen Putouksen tähti Samantha. :D

Olen nyt muutaman päivän poissa netin ääreltä ja blogosfääristä, koska lähdemme tänään illalla miehen kanssa kahdestaan pidennetylle viikonloppureissulle. Kyseessä ei ole mikään romanttinen viikonloppumatka, vaan mies osallistuu erääseen hiihtotapahtumaan ja minä menen mukaan kannustamaan häntä.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Ja tervetuloa, uusi lukija!

Perjantaipunnitus

Tänään aamulla ikävä vaaka-tylsimys näytti lukemaa 65.1. Toisin sanoen kolmesataa grammaa enemmän kuin viime perjantaina. Ehkä ne grammat tulivat kekseistä, jotka kuopus sai eilen ystävänpäivälahjaksi kaveriltaan (ja ne taivaallisen hyvät keksit oli leiponut tuon kaverin äiti, joka on ammatiltaan kondiittori). En tiedä miten siinä niin kävi, mutta minä jotenkin tulin syöneeksi kaikki lapsiparan ystävänpäiväkeksit, vaikka tarkoitus oli maistaa vain yksi. :( Onneksi en ole ammatiltani kondiittori - lopputulosta ei olisi vaikea arvata.

Jossain postauksessa mainitsin, että viime viikot ovat olleet aika raskaita. Pari viime päivää eivät ole kyllä tuoneet minkäänlaista helpotusta asiaan. Kaikenlaisia pienempiä ja suurempia huolia on ilmaantunut eteen. Lisäksi pari viime yötä ovat kuluneet valvoessa. Ja liikunnatkin ovat olleet ihan nollissa.

Onneksi lapset sentään ovat paranemaan päin (kahdella pojista on molemmissa korvissa tulehdus). Positiivista myös on, että sain tänään viime hetkillä valmiiksi erään mieltä painaneen urakan, ja voin viettää paremmalla omallatunnolla viikonloppua.

Minulle on myös tällä viikolla selvinnyt, että olen koko ensi kesän töissä, mikä on toisaalta hyvä juttu, koska pääsen koulutustani vastaavaan hommaan. Mutta tietyllä tavalla on harmi, että olen töissä lähes kokonaan lasten loma-ajat. 

Viikkopunnitus: -700 g

Tänä aamuna vaaka näytti ilahduttavasti -700 g eli kokonaispudotusta on nyt 2.2 kg.  Olen enemmänkin kuin tyytyväinen, vaikka tiedän kyllä että näillä kaloreilla painon putoamisen nopeus kyllä tyssää jossain vaiheessa.

Olen ihan iloinen siitäkin, että mitään dramaattisia ylilyöntejä ei ole tullut eikä mielitekojakaan ole  ollut niin paljon kuin yleensä. Meillä on ollut nyt kotona jostain syystä oikeastaan jatkuvasti karkkeja, sipsejä ja jäätelöä, mutta ei ole tehnyt edes mieli mennä niitä rohmuamaan. Eilen kylläkin ostin 50 g pussillisen dragster-salmiakkia (nam!!!), ja söin siitä ehkä 40 g. Mutta sekin on mielestäni ok, koska se ei vaikuttanut hirveästi päivän kalorimäärään, ja muuten syöminen on ollut ihan tasaista ja suht terveellistä.

Alla vielä eilinen ruokapäiväkirja. Keittoa tuli syötyä kahteen kertaan. Nyt flunssaisena ja myös laihduttamisen vuoksi suosin keittoja. Ja niitä on lisäksi näppärää lämmittää uudelleen. Aamuisesta kaurapuurosta täytyy vielä mainita, että tein puuron pitkästä aikaa mikrossa. En tajua, mitä ajattelin kun laitoin mikrokuvun puurovuoan päälle, koska seurauksena oli jonkinlainen "puuroräjähdys" mikrossa. No, tulipahan pestyä mikro kunnolla. :D

Torstai 7.2.
Aamupala: kaurapuuroa (veteen keitettyä), sokeritonta marjakeittoa, 1/2 dl raejuustoa, pari kuppia maitokahvia
Lounas: n. 3 dl (soija-)chorizo-mozzarellakeittoa, viipale ruisleipää + margariinia, lasi vettä, 2 tuoretta luumua
Välipala: 20 g pähkinöitä, 1prk Profeel-proteiinirahkaa
Päivällinen: n. 3 dl lohikeittoa, pala ruisleipää + margariinia, lasi vettä
Iltapala: 40 g salmiakkia, vajaa desi sokeritonta hedelmämysliä + 1,5 dl rasvatonta gefiluspiimää, appelsiini

Perjantaipunnitus ja ruokapäiväkirjaa

Aamun painolukema oli jälleen sama kuin pari viikkoa sitten eli 65.5 kg. Pudotusta siis kilo viime viikkoon verrattuna. Tällä kertaa voin ottaa tuosta hiukan kunniaa itsellenikin, koska nyt ei ole mennyt vaikkapa 200 g suklaalevyllistä fazerin sinistä ynnä muuta vastaavaa kuten vielä viime viikonloppuna saattoi mennä.

Tällä hetkellä tunnelmat tämän elämäntapamuutoksen suhteen ovat selvästi toiveikkaammat kuin aiemmin. On ollut jotenkin helpottavaa, kun olen voinut antaa itselleni luvan syödä hyvällä omallatunnolla enemmän kuin vaikkapa 1500-1600 kcal, joka aiemmin on kummitellut mielessä jonkinlaisena tavoitteena (tähtään nyt 1700-1900 kaloriin liikunnoista riippuen). Lisäksi tuo eilen mainostamani artikkeli valoi minuun uskoa sen suhteen, että kun pyrin syömään niin (riittävästi & tasaisesti & laadukkaasti), niin vähitellen kykenen aistimaan herkemmin näläntunteen (joka ei merkitse samaa kuin että onko vatsa täynnä vai eikö). Näin voisin jossain vaiheessa pystyä syömään "automaattiohjauksella" niin, että tiedän vaistomaisesti milloin olen syönyt tarpeeksi, ilman kalorien laskemista. Eikä silloin myöskään piäisi tulla tarvetta napostella ja koluta ruokakaappeja iltaisin.
 
Alla vielä ruokapäiväkirjaa tältä päivältä (iltapala on vielä tässä vaiheessa syömättä):
aamupala: smoothie (rasvatonta maustamatonta a-jogurttia, omena, pieni banaani), 3 kahvimukillista maidolla
lounas: sieni-kurpitsapastaa, jäävuorisalaattia, tomaattia, 4, oliivia, 2 rkl jotain mahdollisesti kermaviilikastiketta, runsas desi kermajäätelöä (sisältyi lounaan hintaan joten en tietty kieltäytynyt!), kahvia maidolla
välipala: noin 10 g pähkinöitä
päivällinen: yksi kasvispihvi ja yksi peruna, salaattia jossa mm. paprikaa, tomaattia jne., noin 100 g parsakaalia, pari rkl vinegretteä, noin 1 dl punaviiniä (punaviiniä jo 3. kerran tällä viikolla - syynä on että meillä on yksi viime viikolla avattu punkkupullo, joka täytyy juoda loppuun ennen kuin etikoituu...)
iltapala: purkki raejuustoa (rasvaa 2 %), 200 g mansikoita, 2 tl hunajaa

Pikkumies (5-v.) oli kattanut pöydän vauvahamstereille. Ruokapöytänä toimii kynä. :)

+1000 g ja ajatuksia onnellisuudesta

Kuten otsikosta voi päätellä, painonpudotuksessa ollaan vielä melkein lähtölukemissa. Päässäni ei siis vieläkään ole tapahtunut "naksahdusta" tai en ole vieläkään saanut "metsästettyä" itselleni sellaista motivaatiotasoa, että pääsisin eroon tuosta ikuisesta ilta-napostelusta.

Kuluva viikko on ollut kiireinen, ja elämässä on ollut melko isoja asioita pohdittavana. (Kirjoitan niistä enemmän, jos ja kun suunnitelmat jossain vaiheessa toteutuvat). Ongelmana on ollut heräily aamuyöllä, ja sitten seuraavana päivänä ja erityisesti seuraavana iltana olen ollut todella väsynyt ja saamaton. Kuntosalilla olen sentään käynyt ja syöminen on keskimäärin ollut suhteellisen terveellistä, jos ei oteta lukuun tuota iltanapostelu-ongelmaa.

Ostin eilen uusimman Kodin Kuvalehden, ja törmäsin siinä aika mielenkiintoiseen artikkeliin, joka herätti minussa paljon ajatuksia. Artikkelissa tarkasteltiin onnellisuuden tunnetta. Haastatellun psykologin mielestä siinä, että pyritään jatkuvasti välttelemään kielteisiä tunteita, piilee ansa.  Koska juuri ne asiat, jotka ovat meille tärkeimpiä ja joista eniten välitämme, aiheuttavat eniten sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä tunteita. Ts. jos vain pyrimme välttelemään stressiä ja ahdistavia tunteita, emme voi myöskään saavuttaa asioita, jotka ovat meille todella tärkeitä. Toisin kuin joissain oppaissa neuvotaan, kielteisten ajatusten korvaaminen myönteisillä voi pitemmän päälle aiheuttaa ahdistumista ja masentumista, koska torjutut ajatukset palaavat aina takaisin.

Ja jutussa mainittiin myös, että meillä on taipumus pitää toisia onnellisempina kuin mitä he todellisuudessa ovat. Ihmisille on yleensäkin tyypillistä, että jopa 80 % ajatuksista sisältää jonkin negatiivisen viestin. Ihmismielellä on myös sisäänrakennettu taipumus kertoa erilaisia usein kielteisiä tarinoita itsestä ja siitä kuka on (esim. "taas olen lihonut ja kukaan ei välitä minusta" jne.)  Siksi on tärkeää, että omiin ajatuksiin ei suhtaudu tosiasioina, vaan osaa ottaa niihin etäisyyttä. On myös tärkeää, että omiin kielteisiinkin ajatuksiin suhtautuu hyväksyvästi.

Laitan tähän vielä pari lainausta jutusta:
"Kuvittelin, että onnellisuuden saavuttaa "sitten kun". Ensin odotin, että kun pääsen pääsen lukiosta, sitten onni avautuu. Seuraavaksi uskoin että sitten kun saan tutkinnon, olen onnellinen... Pahimmillaan uskomus johtaa siihen, että nykyhetki jää elämättä On vain tulevat tavoitteet joita metsästää."..."Ajatuksiamme voimme kontrolloida vähemmän kuin kuvittelemme, mutta tekojamme voimme hallita aina."

P.S. Saa nähdä, onnistunko saamaan tätä kirjoitusta julkaistua, koska jostain syystä joko koneeni tai sitten tämä blogger tekee aivan ihmeellisiä juttuja (mm. lisää yhtäkkiä valtavan määrän välilyöntejä tai sitten poistaa jo kirjoitettua tekstiä).

Pikainen painopäivitys

Tänä aamuna vaaka näytti 65,5 kg, mikä on 700 g vähemmän kuin viime perjantaina. Olin aivan aidosti hämmästynyt tuosta tuloksesta, koska syömiset ovat olleet mitä ovat... 

Seuraava postaukseni tulee olemaan vastaus blogihaasteeseen.

Talvinen maisema eilisen kävelylenkin varrelta.

Punnitustulos

Lämpimästi tervetuloa teille uudet lukijat ! Ilahduttavaa ja motivoivaa, kun joku jaksaa näitä kirjoituksia lukea. :)

Perjantaipunnituksen tulos +100 g ei ollut suuri yllätys. Minulla on tällä hetkellä sormusten kiristämisestä päätellen hiukan turvotustakin, joka johtuu varmaankin menkkojen alkamisesta, mutta silti suurin syy plussatulokseen löytyy syömisistä. Toivottavasti ensi perjantaina kuitenkin nähdään edes hiukan pienempi lukema.

Minun piti torstaina tai perjantaina käydä lenkillä, mutta perjantaina siihen ei kerta kaikkiaan jäänyt aikaa (meillä oli vieraita koko illan). Lauantaina olisi ollut pari tuntia aikaa lähteä ulkoilemaan, mutta valitsinkin lenkin sijaan nukkumisen, koska parina viime yönä oli tullut taas valvottua. Tänään iltapäivällä ajattelin kuitenkin mennä sekä pitkälle kävelylenkille että kuntosalille (ajattelin kävellä salille 6-7 km päähän).

Katsoin eilen pyykkejä silittäessäni YLE Areenalta tiededokumenttisarjan Ylipainoinen USA toisen osan.  Itseäni kiinnosti erityisesti se, miten suuri rooli stressillä on lihomisessa. Stressihormonit adrenaliini ja erityisesti kortisoli nimittäin antavat soluille käskyn varastoida rasvaa. Näillä samoilla hormoneillahan on merkittävä rooli myös uniongelmien suhteen. Pysyvästi korkea kortisolitaso on se, joka heikentää unen laatua ja  herättää aamuöllä murehtimaan.

Dokumentissa käsiteltiin myös sitä, miten erityisesti rasvaiset ja makeat ruoat lisäävät mielihyvähormonien eli opioiden eritystä, mikä puolestaan saa monet - varsinkin stressaantuneet ja tunnejyöjät - syömään epäterveellisesti ja lihottavasti. Myös liikunnalla on vastaava mielihyvähormonien eritystä lisäävä ja rentouttava vaikutus, joten liikunta voi myös muuten kuin energiankulutuksen lisäämisen kautta olla apuna laihdutuksessa.

Dokumentissa käsiteltiin myös tietoista syömistä, josta kirjoitin jokin aika sitten täällä. Tietoisen syömisen avulla voi tosiaankin laihtua ja sillä on myös rentouttava vaikutus. Sain tästä itselleni lisää intoa rajoittaa syömiset vain ruokapöydän ääreen erilleen kaikista muista toiminnoista (kuten lukemisesta tai teeveen katsomisesta) ja kiinnittää enemmän huomiota ruoan makuun jne.

Mutta tietoisen syömisen oppiminen on pitkä prosessi eikä mitenkään helppo (ainakaan minulle). Itse syön usein erityisesti lounaan toisten seurassa, ja silloin syöminen on kaikkea muuta kuin tietoista. Kun puhua höpöttää jatkuvasti ja yrittää lisäksi pitää vähän kiirettäkin, ei kunnolla edes huomaa miltä ruoka maistuu ja että onko nälkä jne. Lisäksi olen huomannut, että tapa syödä jonkin muun toiminnon ohessa ja sohvalla istuen on iskostunut minulla todella syvälle selkäytimeen, eikä siitä ole ollenkaan helppoa päästä eroon.

Kävin eilen miehen ja kuopuksen kanssa ravintolassa syömässä. Tilasin jokirapu-caesarsalaatin, koska ajattelin sen olevan kohtalaisen kevyt vaihtoehto. Se osoittautui kuitenkin hämmästyttävän kokoiseksi, eikä kastikkeen määrässä tosiaankaan oltu säästetty. Jaksoinkin syödä siitä vähän yli puolet.

Kävimme illalla myös katsomassa isompien lasten kanssa Hobitin 3D-version, joka oli visuaalisesti ihan komea ja erityisesti lapset pitivät siitä. Ehkä minun makuuni siinä oli panostettu vähän liiaksi taisteluiden kuvaamiseen ja liian vähän juonen kehittelyyn... Lisäksi 3D-lasit painoivat nenänvartta  ja jouduin kannattelemaan niitä kädellä. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Ravintola Denniksen jokirapu-caesar.

Perjantaipunnitus ja kokkailua

Huomasin, että olen saanut lukijan! (Ihanaa!) Tervetuloa, Amanda!

Tänään aamulla sitten punnitsin itseni, ja yllätyin positiivisesti. Painoa on kilo vähemmän kuin vajaa viikko sitten. Selitykseksi eivät käy kylläkään miinuskalorit, vaan se että suklaa- ja juustomätön loppuessa elimistöstä on alkanut poistua nestettä. Sekä juustossa että suklaassa on molemmissa melkoisesti suolaa. Mutta hyvä näinkin, housunvyötärö ei enää kiristä yhtä pahasti (pelkäsin jo, että uudehkoista farkuistani nappi lentää ja vetoketju hajoaa).

Olen miettinyt sellaista tavoitetta itselleni, että voisin pitää liikuntapäiväkirjaa ja pyrkiä liikkumaan (yhteen menoon) vähintään puoli tuntia ainakin 200 päivänä vuodessa. Välillä saattaa kyllä tulla viikkoja etten kertakaikkiaan ehdi liikkumaan, mutta voisin silti ainakin pyrkiä tuohon 200 liikuntakertaan. Se tekisi lähes neljä liikuntakertaa viikossa, joista osa voi olla ihan vaan puolen tunnin kävelylenkkejä. Yritin jo lisätä tähän blogiini ylävälilehtiä, joihin merkkaisin liikuntasuoritukseni ja perjantaipunnitusten tulokset, mutta en onnistunut (tai onnistuin, mutta nuo uudet sivut eivät näkyneet blogissani). Ehkä saan ne jossain vaiheessa lisättyä.

Kokeilin eilen kolmea uutta kasvisruokaohjetta, joista alla olevassa kuvassa näkyvät kasvispyörykät ja hauskan värinen hernehummus. Lisäksi tein linssi-kookoskeittoa Keittiö ja puutarha -blogista. Olen ennenkin tehnyt hummusta, mutta en koskaan herneistä. Siitä tuli yllättävän hyvää, vaikka unohdin kokonaan sitruunamehun. Hummusta voi syödä esim. leivän päällä tai lisukkeena. (Tosin pojat valittivat että syötyäni sitä hengitykseni haisi valkosipulilta.) Kasvispyörykätkin olivat ihan ok, mutta kaipaisivat ehkä jotain lisämaustamista. Linssikeitosta vielä, että pyrin yleensäkin suosimaan erilaisia, mielellään proteiinia sisältäviä keittoja, koska ne pitävät niin hyvin nälän poissa ja niitä on helppo lämmittää uudelleen.

Pulliakin tuli eilen paistettua ja myös maistettua.