Syömisen suhteen motivaatio vaan yhä rakoilee ja iltaisin napostelu karkaa lapasesta. Kun olen ensin noudattanut kevyttä ja terveellistä ruokavaliota iltaan saakka, olen sitten maistellut pienen määrän jotain lihottavaa herkkua, kuten esim. lapsille tekemiäni pikkulettuja ... yhdestä lettumaistiaisesta onkin tullut äkkiä kymmenen letun "maistiainen".
Minulla on taipumus tuollaisessa tilanteessa ajatella, että kun tämän päivän osalta tämä dieetti on joka tapauksessa pilalla, niin miksen saman tien voisi syödä vähän (=paljon) lisääkin, ja aloittaa sitten huomenna "puhtaalta pöydältä". Olen jostain lukenut, että tämä ei ole mitenkään harvinaista laihduttajilla, ja ilmiö tunnetaan psykologiassa nimellä "What-the-Hell -effect".
Ehkä minun tapauksessani kyse on vain siitä, että en tarpeeksi kuuntele itseäni ja omia tuntemuksiani, vaan pyrin tiukasti noudattamaan etukäteen suunnittelemaani ruokalistaa. Eihän koko päivän järkevä syöminen mene täysin tärviölle yhdestä pienestä poikkeamasta...
Huomenna on punnitusaamu, eikä sen suhteen varmaankaan kannata olla erikoisen hirveän toiveikas.
Koetan nyt vaan iloita vaikkapa löytyneestä liikunnan riemusta.
 |
| Päivällinen tänään: sienirisottoa, salaattia ja punaviiniä lempilasistani. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti