keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Syömispohdintaa

Kuten jossakin tässä blogissa olen jo maininnut, nykyinen ruokarytmini perustuu siihen ruokarytmiin, jonka opin laihduttaessani edellisen kerran Kiloklubin avulla. Merkkasin silloin aika monen kuukauden ajan (muistaakseni yli puolen vuoden ajan) lähes kaikki syömiseni Kiloklubiin, ja opin aika hyvin arvioimaan, olenko päivän aikana syönyt riittävästi kuitua, hedelmiä, proteiinia ja pehmeitä rasvoja. Myös ruokien energiamääristä syntyi jonkinlainen käsitys. Pyrin silloin ehkä itselleni liiankin alhaisiinkin kalorimääriin, koska söin yleensä noin 1400-1600 kcal. Tästä seurasi toistuvaa pientä näläntunnetta iltaisin, minkä uskon sitten johtaneen siihen, että lihoin sittemmin lähelle alkupainoa. (Toinen ja aika tärkeä syy lihomiseen oli todella hitaasti parantunut akillesjännevamma, joka johti liikunnan lopahtamiseen pitkäksi aikaa.)

En ole ihan aito ja oikea kasvissyöjä, koska syön myös kalaa ja maitotuotteita. Lihasta (nauta, sika ja kana) asteittain luopuminen on ollut helppoa, koska en ole koskaan ollut mikään suuri lihan ystävä. Tärkeimpänä syynä lihasta luopumiseen on ollut se, että en yksinkertaisesti halua syödä eläimiä. Vaikka onhan kalakin eläin, ja kalastukseen ja kalankasvatukseen liittyy eettisiä ongelmia. Äitinä kuitenkin ajattelen niin, että kalan syömisellä on niin suuri merkitys terveydelle, että koetan tarjota ainakin kerran viikossa jotain kalaruokaa (mutta kalapuikkoja en kuitenkaan laske kalaksi, vaan koetan keksiä jotain muuta kalaruokaa :D)

Ja olen onneksi sattumoisin löytänyt miehenkin, joka kannattaa kasvisruokavaliota, ja joka on siinä(kin) suhteessa jopa pedanttisempi kuin minä. Ongelmia kasvisruokavalion toteuttmisessa aiheuttaa lähinnä se, että pojista vain kuopus syö kiltisti ja tyytyväisenä kasvisruokia. Keskimmäinen on ihan vauvasta asti ollut nirso, ja hänellä johonkin uuteen makuun tottuminen kestää ikuisuuden (neuvolalääkärin mukaan hän on todennäköisesti ns. supermaistaja). Siksi teen silloin tällöin lapsille jauhelihakastiketta tai ostan nakkeja tms. sellaista liharuokaa, jota he toivovat.

Alla muutama e-card, jotka sopivat minuun liiankin hyvin. Minun pitäisi nimittäin tehdä juuri nyt jotain ihan muuta kuin kirjoittaa blogia. :b





2 kommenttia:

  1. Minusta on hienoa, että tarjoat lapsillekin kasvisruokaa! Varsinkin, jos se on vielä vähän haasteellista, niin mahtavaa, kun jaksat nähdä vaivaa.

    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin - (kävinkin jo blogissasi toivottelemassa).

    Kasvisruoan tarjoaminen ei ole aina sujunut mitenkään kitkattomasti. Ei ole hirveän palkitsevaa, kun nuo isommat pojat eivät aina suostu edes maistamaan. Mutta on kieltämättä vähän vaivalloista tehdä kahdet eri ruoat, kun välillä tuntuu ettei jaksaisi tehdä niitä yksiäkään. :D

    VastaaPoista